"Ystäväni Metaksas sanoi minulle, ettei Melirytoksella ollut mitään omaisuutta, mutta että hänellä oli kaikki mitä tarvittiin sellaisen hankkimiseen, tietoja ja työkykyä."
"Hän ei niinmuodoin", jatkoi tuomari, "kuolemansa edellisenä iltana puhunut mitään siitä, että hän oli asettanut Melirytoksen perillisekseen?"
"Melirytoksen perillisekseen!" huudahti Skuludis. "Ei, sitä hän ei sanonut. Se on loukkaus Melirytosta kohtaan."
"Ja lähdittekö samana iltana herra Metaksaan talosta Melirytoksen seurassa?"
"Lähdin."
"Kuinka paljon oli kello, kun Melirytos erosi teistä?"
"Kello oli yksi yöllä."
Janko, joka nyt kutsuttiin, uudisti ennen antamansa tiedonannot. Hän pysyi väitteessään, että Melirytos, tultuaan kotiin yöllä, vielä kerran oli mennyt hänen herransa huoneeseen ja että hän oli kuullut hänen siellä puhuvan Melirytoksen kanssa. Kysymykseen, tiesikö hän, että hänen herransa oli tehnyt Melirytoksen perillisekseen, vastasi hän ettei hän ollut kuullut mitään sellaista.
Hän sai mennä ja Melirytos tuotiin kuulusteltavaksi uudelleen.
"Tämän kuun yhdeksäntenä päivänä", sanoi tuomari, "käännyitte te notarien puoleen saadaksenne kymmenentuhannen drakman lainan. Voitteko ilmoittaa, mihin tarkoitukseen tarvitsitte rahat?"