Kun hän huomasi, että Melirytos epäröi, mitä hän vastaisi, lisäsi hän: "Elkää unhottako, että te olette velvollinen sanomaan meille koko totuuden."
"Jos oikeus katsoo sopivaksi tunkeutua minun yksityiselämäni salaisuuksiin, niin en minä tahdo vaieta niistä, vaikkakin niistä puhuminen on minulle vastenmielistä. Minä olen tosin kyllä pyytänyt lainaa, mutta vain erityisessä tapauksessa. Aikomukseni oli pyytää neiti Aglaia Skuludiksen kättä ja ainoastaan siinä tapauksessa, että tämä nuori neiti myöntyisi minun kosintaani, minä tarvitsin kysymyksessä olevan kymmenentuhannen drakman summan."
"Mutta te selititte notariolle, että te voitte antaa vakuudeksi pyytämäänne summaa kymmenkertaisesti vastaavan kiinteimistön. Täällä Syrassa teillä ei ole mitään omaisuutta. Mitä te sillä siis tarkoititte?"
"Se on kyllä totta, ettei minulla itselläni ole mitään kiinteimistöä, mutta herra Metaksas on testamentannut minulle omansa Sentähden minä nostinkin lainata rahaa, kun en minä hyväntekijäni eläessä tahtonut enkä voinut vastaanottaa mitään hänen omaisuudestaan."
"Herra Metaksas on siis asettanut teidät perillisekseen? Kuinka se on selitettävissä? Eikö hänen sisarenpoikansa ollut hänelle läheisempi?"
"Minun asiani ei ole", vastasi Melirytos vältellen, "ottaa selvää niistä perusteista, millä herra Metaksas mieluummin tahtoi jättää omaisuutensa jollekulle toiselle kuin sisarenpojalleen."
"Niinmuodoin on hän tehnyt testamentin, jossa hän asettaa teidät perillisekseen?"
"Niin."
Melirytos veti testamentin taskustaan ja jätti sen tuomarille, joka tarkkaan katseli sitä.
"Onko tämä herra Metaksaan omakätinen allekirjoitus?" kysyi hän.