Verta vuotavalla sydämellä seurasi Skuludis tytärtään vankilaan ja päästettiin, vaikka yö jo oli alkanut, sisään vangin koppiin. Melirytos oli vielä epätietoinen siitä, miten hänen armonanomuksensa on käynyt. Kun ovi avattiin ja hän näki Skuludiksen ja hänen tyttärensä tulevan, hypähti hän ylös penkiltään. "Vihdoinkin olette siis tulleet!" huudahti hän, "minä näen teidät taasen, ystäväni, minä kiitän teitä. Tämä on minun elämäni onnellisin hetki. Juuri nyt tähtäsin minä katseeni rakkaisiin tähtiini, minun sieluni liiteli vapaana ja ilman kahleita teidän luoksenne samassa silmänräpäyksessä kun te, minun ystäväni, astuitte sisään tuomaan minulle vapauden ihanaa lahjaa, joka on minulle kaksin verroin kalliimpi, kun sinä, Aglaia, tulet julistamaan sitä minulle."
Nämä sanat kuultuaan peitti Aglaia nyyhkyttäen kasvonsa käsillään.
"Vapaus", sanoi Skuludis tarttuen Melirytoksen käsivarteen, "vapaus asuu ainoastaan taivaassa! Onnellinen se, joka saa liitää sinne ylös täydelliseen maailmaan, tarvitsematta kokonaan läpikulkea tätä murheenlaaksoa, tarvitsematta pohjaan asti tyhjentää kärsimysten maljaa."
Skuludis oli puhunut tärisevällä, itkunsekaisella äänellä, Melirytos antoi kummastuneena silmäyksensä lentää isästä tyttäreen. Hän ei ymmärtänyt, mitä kaikki tämä merkitsi, kun, kuten hän luuli, ilosanomaa piti tuotaman hänelle.
Mutta siiloin, ikäänkuin yhdellä iskulla poistaakseen kaiken epävarmuuden, tuli vankilanjohtaja papin seuraamana. "Herraseni", sanoi hän kääntyen Melirytokseen päin, "minä tuon tässä mukanani sananpalvelijan. Ehkä tarvitsette hänen apuaan, sillä minun suulliseksi velvollisuudekseni on annettu teille tiedoksiantaa, että oikeuden tuomio on vahvistettu."
"Vahvistettu", vastasi Melirytos tyynesti, "minä ymmärrän, minä kiitän teitä, herraseni, ystävyydestänne. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua minä käytän hyväkseni kunnianarvoisan isän apua. Saanko kuitenkin ensin pyytää teiltä paperia, mustetta ja kynän?"
Johtaja lähti kopista, ja Melirytos sanoi tarttuen tytön käteen: "Aglaia, sinä kuulit, mitä isäsi äsken sanoi. Onnellinen se, joka saa jättää tämän maailman ja muuttaa parempaan. Elä itke! Minun sydämeni on murheellinen meidän pikaisen eromme tähden, mutta mitä se itse asiassa merkitsee? Yksi lyhyt silmänräpäys ijankaikkisuuteen verraten, jonka me vietämme yhdistettyinä taivaassa. Siellä minä odotan sinua."
"Siitä hetkestä asti, jolloin Metaksas yhdisti meidän kätemme", sanoi Aglaia juhlallisella äänellä, "olen minä luvannut olla sinun elämässä ja kuolemassa. Koetuksen hetki on käsissä, sinun ei tarvitse kauvan odottaa minua."
Itkien syleili Skuludis tytärtään. "Aglaia, tyttäreni", sanoi hän murtuneella äänellä, "kuinka sinä voit olla noin julma isääsi kohtaan? Tule, lähtekäämme. Tunti on kulunut, vankila suletaan."
Sillaikaa kun Melirytos Ateenan vankilassa yhä lisääntyneellä rohkeudella odotti kuolemaa, ainoastaan sillä lohdutuksella, että Aglaia ja Skuludis olivat hänen läheisyydessään, oleskeli Gregoris miellyttävässä seurassa Varissa.