SIIRI. Kuinka Liisa voi sanoa niin kauheasti? Ruumisvaunut ja sirkushevoset! Olisipa hauska tietää, kuka uskaltaa liikkua semmoisilla ajoneuvoilla!
LIISA. Kas niin, sydänkäpyseni. Älkää panko sitä niin pahaksenne. Vanha
Liisa on pässinpää, joka ei mitään käsitä.
SIIRI (lohdutettuna). No, siinä voit olla oikeassa. Ja että se pukee minua, se on varma.
LIISA. Ihmepä olisikin, jos ei pukisi semmoisia kasvoja — vaikka —
SIIRI (matkien Liisaa). Ei voi verratakaan siihen, mitä ne olivat nuorena ollessa.
LIISA. Aivan niin.
SIIRI (edelleen kuin Liisa). Silloin oli hän kuin elävä Jumalan enkeli.
LIISA (loukkaantuneena). Ensi kerralla tietää akka pitää kielensä kahleissa.
SIIRI (nauraen). Se käy kyllä liian vaikeaksi sinulle, Liisa! Kas niin, vanha höpsö, älä nyt suutu. Mutta kun unohdit antaa minulle peilin pienenä ollessani, on se anteeksi annettavaa, jos en voi olla yhtä ihastunut kuin sinä. Kuulehan, Liisa!
LIISA (leppyneenä). Mitä — rouva tahtoo?