SIIRI. Mitä?
AGNES. Osaa luoda omaa kuosiaan. Mutta, lapsukainen, minkätähden et vuosikausiin ole minulle kirjoittanut?
SIIRI. Niin — niin — näetkös — sen tähden, että minä niin kauheasti kunnioitan sinua.
AGNES. Minua! No, olipa sekin päähänpisto.
SIIRI. Eikä minulla ole ollut rohkeutta lähettää sinulle tyhmyyksiäni noin vain ominpäin taikka, oikeammin: omin käsin.
AGNES. Vai olet sinä niin koppava! Voisit »lähettää tyhmyyksiäsi» pois, etkä kumminkaan tee sitä! Sinä olet siis onnellinen, niinkö?
SIIRI. Olen, minä olen niin onnellinen! — Jospa meillä olisi vain vähän enemmän rahaa.
AGNES. Minä luulen miehelläsi olevan sangen hyvän palkan?
SIIRI. Kolmetuhattaviisisataa markkaa.
AGNES. No, se ei ole paljon.