TUURE. Se onkin kaikista vaikein.
SIIRI. Ja kaikista ikävin.
TUURE (istuu uudestaan Siirin viereen). Ei mutta katsos vain lapsosen suuta! Sulkee lehtensä kuin orjantappura sadesäällä.
SIIRI. Sinulla on varmasti runollisia taipumuksia, Tuure.
TUURE. Oliko tuo orjantappura-vertaus sitten niin kovin runollista, mitä?
SIIRI. Oikeastaan oli vahinko, että hylkäsit lukusi.
TUURE. Voinhan minä ruveta kansankirjailijaksi. Kunnollinen kansankirjailija ei varmaankaan voisi olla herättämättä huomiota.
SIIRI. Oo, eipä sen puolesta. Mutta »tohtorinna» kuuluu sentään koko joukon paremmalta kuin kasöörin rouva. (Huokaisten.) Agnesta kutsutaan »hänen armokseen».
TUURE. Mahdollista kyllä. Mutta olisipa meillä ollut odottamista.
SIIRI (ilostuen). Niin, sinä olet oikeassa. Ja sitä en minä varmaankaan olisi kestänyt.