AGNES. Niin, pysykäämme vain tosiasioissa. Kylmyys, hajamielisyys, tuntikausia kestävä poissaolo voimatta sanoa, missä on ollut, naisen kirje, jota sinä et saa lukea, ynnä muuta.
SIIRI. Niin, niin — — niin se on.
AGNES. Ainoa mikä sinua voi lohduttaa, on se, että hän on sinulle kokonaan arvoton.
SIIRI. Arvoton! Kuinka sinä sen tiedät? Tiedätkö sinä, kuinka minä olen kiusannut, koetellut häntä! Tiedätkö sinä, että hän ei koskaan ole kuullut ainoatakaan tervettä neuvoa minun huuliltani, vain mitä järjettömimpiä vaatimuksia, että minä en koskaan ole tukenut hänen pyrkimyksiään, että hänellä, pitääkseen minua hyvällä tuulella aina on pitänyt olla taskut täynnä namusia ja lahjoja ikäänkuin hemmotellulle lapselle. Sano, tiedätkö sinä tämän kaikki. Ja tällaiselle oikulliselle nukelle on hän uhrannut koko tulevaisuutensa ja antautunut toimeen, joka on hänelle mitä vastenmielisin. Jos joku on arvoton, niin se olen minä eikä hän. (Heittäytyy itkien nojatuoliin.)
AGNES (syrjään). Lääke oli katkera, mutta se vaikutti. (Ääneen.) No, rakkaani, emmeköhän nyt lukisi tätä hirveätä kirjettä.
SIIRI. Kirjettä? Niin, lue sinä. Nyt minä voin kuulla sen.
AGNES (lukee). Rakas veljenpoikani.
SIIRI. Veljenpoikani!
AGNES (lukee). On ikävä kuulla, että elämä Helsingissä tulee niin kalliiksi. Mutta minun mielestäni sinun olisi pitänyt ajatella sitä asiaa, ennenkuin menit naimisiin. Mitä nyt vekseliin tulee, jota pyydät minun lunastamaan, niin kieltäydyn minä aivan jyrkästi. Mies, joka yhdessä vuodessa velkaantuu kaksituhatta markkaa, ei ansaitse mitään apua. Minua ilahduttaa kuulla, että teidän pesänne on vakuutena, sillä silloinhan ei kukaan joudu kärsimään. (Puhuu.) Paitsi te itse, mutta se ei tunnu mitään merkitsevän. (Lukee.) Muuttakaa sitten johonkin vinnikamariin ja olkaa säästäväiset, se on minun neuvoni. Hienolle rouvalle se kai käy raskaaksi, mutta parempi niinkin kuin lainata, voimatta maksaa takaisin. Ystävällinen musterisi Margareetta. (Kääntää kirjeen kokoon.) No, hänen ystävällisyyttään ei suinkaan voi epäillä.
SIIRI (tempaisee kirjeen). Mitä sinä luet? (Silmää kirjeen läpitse.) Kaksi tuhatta markkaa — — teidän pesänne — — vinnikamari — — hieno rouva.