On antaja ankeimman vaivan
suru tuntematon.
Viha, rakkaus kaukana aivan,
sydän sentään vankina vaivan.
Sa lietkö vaalea vai lietkö tumma
Sa lietkö vaalea vai lietkö tumma, ja silmäs ruskea vai sininen, ma tiedä en. Mut mua kiehtoo kirkkautensa kumma ja sitoo silkkilaineet hiusten.
En arvaa, lietkö julma vaiko hellä,
en myöskään, onko lempes polttavaa
vai haaleaa.
Mut polvistuen käsi sydämellä
sun tahdon valtiaaksi tunnustaa.
Sa uskoton vai uskollinen mulle? Tää tutkistelu vallan toivoton ja turha on. Sun kauneutes kuuluu yksin sulle ja autuas, kell' osakin siit' on!
Sa uskot kahviporon pyöryläisiin
Sa uskot kahviporon pyöryläisiin
ja ennustuksiin, peli-onneen hyvään:
Ma uskon ainoastaan silmääs syvään.
Sa uskot taruihin ja menninkäisiin
ja turman päiviin, jolloin johtaa Hiisi:
Ma uskon ainoastaan valheisiisi.
Sa uskot jumalaankin puolittain
ja pyhimysten parantavaan taikaan,
mi ihmetöitä paljon saapi aikaan.
Ma uskon onneen öiden valkeain
ja riemuun lemmen, jonka mulle annat,
kun yöhyt verhoaapi taivaanrannat.