"Mitä tämä on?" kysyin Brigitteltä, vieden rasian huulilleni. Hän parahti ja heittäytyi ylitseni.
"Brigitte!" huudahdin, "sano minulle jäähyväiset. Otan tämän rasian haltuuni; sinun pitää unohtaa minut ja elää, jos tahdot säästää minulta murhan. Lähden jo tänä yönä enkä pyydä sinulta anteeksiantoa. Joskin sinä sen minulle annat, ei Jumala sitä tahdo. Suutele minua viimeinen kerta."
Kumarruin hänen puoleensa ja painoin suudelman hänen otsalleen. "Ei vielä!" huudahti hän tuskallisesti. Mutta minä työnsin hänet sohvaan ja juoksin huoneesta.
Kolme tuntia myöhemmin olin valmis lähtemään ja matkahevoset olivat jo saapuneet. Satoi yhä ja hapuilin pimeydessä vaunuun. Samassa hetkessä kun ajuri pani vaunut liikkeelle, tunsin kahden käsivarren kiertyvän kaulaani ja kuulin nyyhkytyksen, joka painettiin suutani vasten.
Se oli Brigitte. Tein kaikkeni saadakseni hänet jäämään, huusin ajuria pysähdyttämään, sanoin mitä keksin, jotta hän astuisi alas vaunuista, lupasinpa hänelle, että palaisin kun aika ja matka olivat hävittäneet muiston siitä pahasta, mitä olin hänelle tehnyt. Koetin vakuuttaa hänelle, että huomispäivä tulisi samanlaiseksi kuin eilinen, että saatoin tehdä hänet vain onnettomaksi, että tulisin murhaajaksi, jos sitoisin hänet itseeni. Käytin rukouksia, valoja, vieläpä uhkauksia — mutta hän vastasi minulle kaikkeen: "Sinä lähdet, ota minut mukaasi; paetkaamme täältä, paetkaamme menneisyyttämme. Emme voi enää elää täällä, hyvä, lähtekäämme siis muuanne, minne tahdot. Etsikäämme joku soppi maailmassa, siellä kuollaksemme. Tulkaamme onnellisiksi, minä sinun kauttasi, sinä minun kauttani!"
Syleilin häntä niin kiihkeästi, että luulin sydämeni halkeavan. "Aja!" huusin kuskille. Heittäysimme toistemme syliin ja hevoset lähtivät nelistämään.
VIIDES OSA.
I
Olimme päättäneet lähteä pitkälle matkalle ja sitä varten olimme tulleet Parisiin. Kun välttämättömät valmistukset ja eräät raha-asiain järjestelyt vaativat aikaa, täytyi meidän vuokrata kuukaudeksi parisen huonetta pienestä hotellista.
Päätös lähteä Ranskasta oli yhdellä iskulla muuttanut kaikki toiseksi; ilo, toivo ja luottamus palasivat ja lähtöä odotellessa kaikkosivat surut ja riitaisuudet. Nyt oli kysymys vain onnen unelmista ja ikuisista rakkauden valoista. Tahdoin nyt todellakin saada rakastettuni unohtamaan kaiken sen pahan, minkä olin hänelle tehnyt. Kuinka olisin voinut olla tuntematta liikutusta hänen hellän rakkautensa ja hänen rohkean luottamuksensa edessä? Brigitte ei ainoastaan antanut minulle anteeksi, vaan valmistautui tekemään suurimman uhrauksensa minun tähteni, luopumaan kaikesta seuratakseen minua. Yhtä suuressa määrässä kuin tunsin olevani arvoton hänen kiintymykselleen, yhtä palavasti halusin korvata sen hänelle rakkaudellani. Hyvä enkelini oli lopulta voittanut, ja ihailu ja rakkaus sai ylivallan sydämessäni.