Vaikeus on puhtaasti objektiivisen aistin harkitsemistavassa. "Joko asia on niin, tai se ei ole", on mielilause, ja jonkinlaista osittaista menestystä eivät tunnusta tämäntapaiset hiukan pintapuoliset ajattelijat. Tosin voi syystä yhä edelleen väittää, etteivät minkäänlaiset selitykset tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, ettei joku määrätty ennustus ole sanotulla tavalla käynyt toteen. Mutta se ajattelematon otaksuma, että tämä todistaisi sen ajatusjärjestelmän välttämätöntä heikkoutta, jolle ennustus perustettiin, tai ainakin kyseessä olevan tietäjän epäluotettavuutta, on yhtä anteeksiannettava kuin ajatusjohdoton. Ja sellainen ylenmääräinen ajatusten sekavuus tai suhteeton arvostelu, jota tässä väitteessä pysyminen osoittaa, ei varmaan saisi rangaistuksetta esiintyä jossakin todella tärkeässä tapauksessa — kuten esim. hovisääntökysymyksessä tai pyynnössä tuloveron vähentämisestä!
Vaikka lopultakin täytyy tunnustaa, että astrologia tuo esille täydellisen Lain, joka yksin voi selittää inhimillisen olennon yhdistetyn luonteen, niin löytyy aina ihmisiä, jotka ainakin alussa tahtovat koetella mielestään järjestelmän "todellista" arvoa, ja sen puhtaasti maailmalliselta näkökannalta. Sentähden ei ole ihmeteltävä, että tämänlaatuiset tutkijat kernaasti tahtovat tietää, "kenen kanssa menevät naimisiin", "koska", ja "minkälainen tuo henkilö on", vieläpä "minkälaiset hänen silmänsä ovat".
Ensinnäkin on huomautettava, että tämäntapaiset kysymykset kuuluvat merkityksettömimpiin kokeisiin, joita astrologille voi asettaa, sillä ylipäänsähän pidetään yhteiskunnallisia tapoja, lakitieteellisiä tai uskonnollisia menoja naimasopimuksen tekemistä tärkeämpänä. Usein esim. tapahtuu, että joku kysyy, "joutuuko hän milloinkaan naimisiin", ja jos taas astrologi seuraisi menneitten vuosien vaikutuksia, huomaisi hän kysyjän olleen sanan varsinaisessa merkityksessä jo vuosikausia naimisissa. Myöskin tehdään kysymyksiä, jotka koskevat arvopapereita ja osakkeita, liiketoiveita j.n.e., jolloin odotetaan astrologin voivan ennakolta määrätä tapauksen ajan, vieläpä sen tarkan luonnonkin, ja muutamissa tapauksissa päivän, jolloin se tapahtuu!
Totta puhuen, voi hän ainoastaan yleistyttää. Kuitenkin on tämä yleistyttäminen, vaikkakin määräämätön, älykkäälle ihmiselle jostakin todellisesta merkityksestä; ja itse asiassa tulee hän ehkä paremmin toimeen ilman läheisempiä yksityiskohtia, joskin niitä olisi mahdollinen antaa, sillä silloin on paljon pienempi vaara tarjolla, että tarmo veltostuu, toiselta puolen pelosta — ja toiselta onnellisen tulevaisuuden seikkaperäisestä tietämisestä.
Edellisessä luvussa kosketeltiin sitä todellista syytä, miksi on mahdoton ennakolta tietää yksityisseikkoja, eikä siis tarvitse sitä edelleen selittää; sen sijaan tahdomme esittää yhdenmukaisen tapauksen jokapäiväisestä kokemuksesta. Tähtitieteilijä voi tarkkuudella ennakolta määrätä päivän, milloin pimeys tapahtuu, sekä ne paikat maanpinnalla, mistä se näkyy. Kuitenkin on hänen mahdoton sanoa, onko ilma selvä vai pilvinen. Ja mitä tulee viimeisessä tapauksessa "näkyväisyydestä?" Samaten ei voida ennustaa ihmisen elämänkohtalon yksityisseikkoja, ainoastaan ilmoittaa sen yleiset piirteet.
Sanotun kuvauksena ja esimerkkinä ennustuksista, jotka sisältönsä, vaikka ei kirjaimensa puolesta ovat käyneet toteen, kerrottakoon seuraava:
Eräs tekijän ystävistä vieraili sukulaisensa luona ja varoitti erästä perheen jäsentä että kuu ja Mars edellisen "suuntaamisen" kautta olivat hänen horoskoopissaan tulleet vastakkaisiksi. Asianomaisen kysymykseen, mitä tämä merkitsisi, vastasi hän: "Se pyrkii tekemään teidät alttiiksi vaikuttimille, huolimattomaksi, ajattelemattomaksi, varomattomaksi ja äkilliseksi teoissa; joudutte sentähden helposti ajattelemattomuuden vaaroihin ja huoliin." Hän kysyi edelleen: "Millä tavoin tulen kärsimään?" "No niin, sanoakseni yhden asian, koska teillä on keittiö-osaston ylin valvonta, niin neuvoisin teitä varomaan tulta, veitsiä ja leikkuuaseita yleensä."
Nyt kävi niin, että tuolla määrätyllä ajalla tapahtuikin onnettomuus, mutta ei tulen kautta, ei myöskään minkäänlaisen leikkuu-aseen aiheuttama, vaan kun kyseessä oleva nainen tuli nopeasti portaita alas, kompastui hän sankoon, jonka palvelustyttö oli siihen jättänyt, ja tällä tavalla, eikä niinkuin hän oli odottanut, tuli onnettomuus, sillä hän sai syvän haavan reiteensä. Parannuttuaan sanoi hän, että koska onnettomuus ei ollut tulen tai leikkuuaseen aikaansaama, ei varoitus ainoastaan näyttäytynyt tarpeettomaksi, vaan osoitti myöskin astrologian hyödyttömyyden — ettei sanoisi "petollisen vaativaisuuden". Totisesti ei voi sanoa tätä liian järjettömäksi väitteeksi ja vaikkapa niin olisikin, voi tuskin sellaisten asianhaarain vallitessa odottaa filosoofista arvostelua. Mutta arvosteleva tarkkaaja huomannee, että 1) edeltäpäin oli sanottu jonkinlaisen onnettomuuden tapahtuvan tällä ajalla; 2) että oli varoitettu huolimattomuudesta. Kun ajattelee, että monet vuodet useampien ihmisten elämässä kuluvat ilman sellaista onnettomuutta, joka pakoittaisi heidät vuoteen omiksi, saattaa 1):n toteenkäymistä tuskin laskea jokapäiväisen elämän tavallisiin vaihteluihin ja toiselta puolen taas tuskin voitanee kieltää, että sangen suuri huolimattomuus — josta erityisesti oli varoitettu — oli aiheuttanut onnettomuuden.
Palataksemme lähtökohtaan — onko hylättävä esim. ennustus "onnettomuudesta matkalla", jos astrologi oli sitä mieltä, että se tapahtuisi rattailla ajaessa, ja todellisuudessa tapahtuikin se vaunua käytettäissä, tai koska hän ainoastaan ennusti onnettomuutta lyhyellä matkalla lähemmin nimittämättä tämän onnettomuuden laatua, ja tulisiko siihen olemaan syynä polkupyörä, automobiili vai juna?