Ottakaamme yksinkertainen esimerkki. Mars edustaa tulista, positiivista, ulkonevaa prinsiippiä, aistimia, ja Saturnus kylmää, negatiivista, pidättävää prinsiippiä, ymmärrystä. Hankkikoon lukija itselleen kuluvan vuoden efemeriidit (esim. Raphael's Ephemeris, hinta 6 penceä kuluvalta vuodelta ja 1 shillinki kuluneelta), merkitköön ne päivät, jolloin kuu ja Mars ovat neljännyksessä toisiinsa, samaten kuu ja Saturnus. Edellinen tapahtuu esim. 19 p. marrask. sekä 4 ja 18 p. jouluk., jälkimäinen (1, 14 ja) 28 p. jouluk. 1906. Kauvan ei ole viipyvä, ennenkuin sattuu muutamia "yhteensattumisia". Ja vaikka ei yksi pääskynen kesää tuo, ei sen poisjääminenkään toiselta puolen osoita talven tuloa. Sentähden vaaditaan tämän laatuiseen tutkimiseen kuukautta pitempi aika. Mutta kaikissa tapauksissa on se jonkinlainen koe, jonka kuka tahansa voi tehdä, miten vähissä hänen aikansa lieneekin. Ei se suinkaan vaikeata tai monimutkaista ole!
IX LUKU.
Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.
Astrologiassa on niinkuin kaikissa muissakin inhimillisen tutkimuksen esineissä taikauskoinen puolensa.
Mutta ennenkuin voimme tätä ainetta käsitellä, täytyy ensin selvittää, mitä "taikauskolla" ymmärretään. Selvää on, että se aivan yksinkertaisesti ei voi olla sitä uskonnollista, tieteellistä tai valtiollista taikauskoa, jota kaikki oikeaoppisuus pilkkaa, sillä siinä tapauksessa olisivat kaikki profeetat ja uudistajat (reformaattorit) taikauskoisia. Sillä eihän ole elänyt ainoatakaan uusien ajatusten tienraivaajaa tai vastenmielisten oppien julistajaa, jonka oikeaoppisuus ei olisi taikauskoiseksi leimannut ja kaikella lailla vainonut ja kahlinnut.
Tahdomme siitä syystä koettaa muodostaa taikauskon määrityksen, jossa ei ole oikeaoppisuuden vaihtelevia määräyksiä ja jota ei kahlehdi lahkorajoitukset: sillä mielen taikauskoisuus on sama, jos se esiintyy vastahakoisuutena kulkea tikapuitten alatse tai uskona ijankaikkiseen kadotukseen.
Määrittelemme taikauskon muotojen palvelemiseksi, kun sitä prinsiippiä, joka antaa muodoille elämää, ei enää huomata.
Siten näemme esim. kunnioituksen rikkaita kohtaan olevan taikauskoa, koska kunnioitamme heitä syystä että ovat rikkaita, eikä koska heidän rikkautensa ilmaisee kohtuutta, ahkeruutta, rehellisyyttä ja kuntoa. Samaten isänmaallisuus, kun se saattaa meitä alhaiseksi arvostelemaan ja halveksimaan toisia kansoja ja samalla ylistämään omaa; sillä isänmaanrakkaus osoittautuu teossa eikä kerskailussa. Jos avioliitto on solmittu ilman todellista yhteyttä, jonka ainoastaan rakkaus synnyttää, on se taikauskoa ja johtaa kaiken muun taikauskon tavoin orjuuteen. Ja siten voisi esimerkkiä monistella.
Mutta me palaamme erikoisalallemme. Jos itsenäinen tutkija omin päinsä tutkii asiaa, saattaa hän hyvin pian päättää, onko astrologia taikauskoa vai ei. Hän on pian huomaava, että kaikkien muinais- ja nykyajan astrologien väitteet ovat ainakin pääasiallisesti tosia. Venus hallitsee rakkautta, Mars sotaa, Saturnus valtaa ja Jupiter viisautta j.n.e. mitä tulee toisiin pääkohtiin. Miten mielivaltaiselta eri merkkien planeetillisten hallitsijain jako alussa tuntuukin, on se toiselta puolen näyttäytyvä yhtäpitäväksi tosiseikkojen kanssa ja toiselta puolen on tuo näennäisesti satunnainen järjestys todellisuudessa huomattava määrättyjen sopusointuisten yhdistysten ja ryhmittelyjen seuraukseksi, vaikka se ei heti selvinnyt tajunnalle. Taikauskoinen elementti esiintyy oikeastaan vasta silloin, kun tutkijasta täydelleen pätevien todistusten nojalla on tullut harras oppilas. Ja juuri se henkilö, jota oli niin vaikea vakuuttaa, jota varten tarvittiin niin paljon "silminnähtäviä" todistuksia, ennenkuin hänen epäuskonsa voitettiin — juuri se henkilö joutuu helpoimmin astrologisen taikauskon uhriksi! Palataksemme määritykseemme pidämme taikauskona muodon säilyttämistä, josta elonprinsiippi on poistunut — aivan kuten joku hyväilisi kuollutta. Ja juuri tällä lailla astrologinen taikausko saattaa osoittautua: ei nähdä selvästi sitä prinsiippiä, joka on jonkun laskun, ennustusmetoodin tai arvostelun pohjana. Jos koskettelisimme kaikkia niitä kohtia, jotka tässä esiintyvät joutuisimme liian pitkälle aineen tekniikkaan, mutta tyypillisen esimerkin tahdomme mainita.
On olemassa erilaisia järjestelmiä, joiden mukaan ennustetaan elämän tulevia tapauksia, jota teknillisesti kutsutaan "suunnan (direction) laskemiseksi". Mutta harvat huomaavat, että useimmat järjestelmät ovat prinsiippinsä puolesta samanlaisia ja eroavat ainoastaan metoodissa. Siten on monilla astrologeilla tapana laskea, että meridiaanisen liikkeen yksi aste vastaa yhtä elämänvuotta, voimatta puollustaa menettelyään muulla lailla kuin sanomalla seuraavansa "Ptolemaioksen metoodia" — huomaa Ptolemaioksen metoodia, eikä prinsiippiä. Ja nämä samaiset astrologit voivat kiivaasti vastustaa muita metoodeja, kuten esim. "etenevää horoskooppia", jonka mukaan arvellaan planeettojen liikkeellä syntymän jälkeen olevan muodosteleva sivuvaikutus syntymähoroskooppiin, saattamalla siinä piilevät erikoiset ominaisuudet ja vaihteleva kohtalo toimiviksi, skaalan mukaan "päivä vuodesta".