Lopuksi sanottakoon, että astrologia, vaikkakin todellisuudessa syvällisin kaikista opinnoista, perustuu niin suureen yksinkertaisuuteen, että kuka tahansa voi lyhyessä ajassa oppia asettamaan horoskooppia, vieläpä jossain määrin selittämäänkin sitä.
A-JAKSO.
I LUKU.
Astrologisen käytännön perusprinsiipit.
Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia on yleisiä perusprinsiippejä käsittelevä tiede, joka koettaa päästä varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä — lakeja, jotka yhtä paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.
Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään, eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan sitte tutkia muista kirjoista.
Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen, ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3) zodiaakki eli eläinrata ( se zodiaakki, jota astrologiassa käytetään — todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".
Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:
Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä, kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja ruumilliseen tilaansa — jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää näin mahtavasta olennosta.
Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään kaikki Hänen ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. "Jumala" — se on tuo edellämainittu Perikuvalleen Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen yksilöllisyytensä — hän itse, eroitettuna muista ihmisistä, joka täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä — toisin sanoen: syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän laadusta.[18]