Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja tieteellisen lukijan silmiin — niinkuin esim. miksi zodiaakki on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä (pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?
Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää, että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko, joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija itse päättäköön.
Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan, kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin tietopuolisesti.
Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen. (Minkä tieteen harrastajista voi sitä sanoa?) Mutta se merkitsee, että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.
Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.
II LUKU.
Aurinko, kuu ja planeetat.
Ensimäiset tekijät, jotka meidän tulee huomata astrologisissa opinnoissa, ovat planeetat (joiden joukkoon lasketaan astrologisia tarkoituksia varten aurinko ja kuu, usein kutsutut "valoiksi" tai "valontuojiksi"). Tämä siitä syystä, että ne edustavat älyllisiä, siis selvästi inhimillisiä ominaisuuksia siinä erittäin monimutkaisessa ja ylevässä olennossa, jota me kutsumme ihmiseksi; sillä ajatuskyvyn (mind) omistaminen kohottaa ihmisen (planeetat) eläintä (kuu) korkeammalle, jonka kanssa hänellä kuitenkin on tunnekyky yhteinen, kun se taas yhdistää hänet jumaluuteen (aurinko) siinä määrin kun hänellä tämän kyvyn kautta on luomisen jumalallinen etuoikeus.
Planeetat merkitään tavallisesti seuraavilla vertauskuvilla:
AURINKO (aurinko) | KUU (kuu) | valontuojat. MAA (maa)