Viis planeettaa:
MARS (mars) VENUS (venus) SATURNUS (saturnus) JUPITER (jupiter) MERKURIUS (merkurius)
Kaksi jäljellä olevaa planeettaa Uranus ja Neptunus ovat verrattain myöhään löydetyt. On jotenki epävarmaa omistammeko vielä näiden planeettojen todellisia vertauskuvia, vaikkakin havaintoja tekemällä olemme saavuttaneet paljon tietoja niiden vaikutuksesta.[19]
Tahtien tutkijat ovat hyväksyneet seuraavat vertauskuvat, jotka mahdollisesti voidaan pitää Merkuriuksen (merkurius) vertauskuvan toisintoina:
URANUS (Herschel) (uranus) NEPTUNUS (Poseidon) (neptunus)
Emme kuitenkaan tahdo sen enemmän kosketella näitä kahta taivaankappalta, koska ne liittyvät sellaisiin toimiin, joita oikeauskoinen tiede nyt vasta rupeaa aavistamaan. Voidaan sanoa, että ne kuuluvat abstraktiseen ajatteluun ja abstraktiseen antaumukseen ja vaikuttavat ainoastaan abnormeihin joukostamme tai vaikuttavat säännöttömällä tavalla tavallisiin ihmisiin, kummallisina tapauksina j.n.e. Tämän lyhyen viittauksen jälkeen emme enää kiinnitä huomiotamme niihin. Tiedonhaluinen lukija löytää kummallekin planeetalle omistetun luvun How to judge a nativity nimisen teoksen toisesta osasta.
Niinkuin edellä on osoitettu ovat kaikki viiden planeetan vertauskuvat johdetut juurivertauskuvista, jotka ovat annetut auringolle, kuulle ja maalle, nimittäin ympyrä, puoliympyrä ja risti. Nämä kolme vertauskuvaa kuuluvat nyt henkeen ( O ) tai elämän prinsiippiin, sieluun ( ) ) tai plastilliseen, nestemäiseen muoto -prinsiippiin ja ruumiiseen ( + ) eli konkreettiseen, muodoksi keskittyvään aine-prinsiippiin. Ne kuvaavat kolmea persoonaa ( persona -naamio) eli Jumaluuden aspektia: Isää, Pyhää Henkeä ja Poikaa, tai Voimaa, Toimintaa ja Viisautta, miespuolista, naispuolista, kaksisukuista: tuhannella eri tavalla saattaa kuvata Luojan kolmea jakamatonta vaikka eri tavalla ilmestyneitä olopuolia (aspektia). Ne ovat yhdistyneet aineen kolmeen olomuotoon, kaasumaiseen (tai tuliseen), nestemäiseen (tai haihtuvaan) ja kiinteään; ja avaruuden kolmeen ulottuvaisuuteen, pituuteen, leveyteen ja syvyyteen.
Omistaessamme vertauskuvien tekijät ja niiden merkitykset on varsin helppoa tulkita jokaisen vertauskuvan sisällys. Siten näemme Marsissa ainoastaan ympyrän ja ristin, viimemainittu ylempänä. Tämän katsomme tarkoittavan sitä, että aine (risti) vallitsee henkeä (ympyrä). Toisin sanoen, Marsissa on materialismi yksinvaltiaana; ainoastaan se, jota voidaan nähdä, tuntea, koskettaa tai muuten aistimilla havaita, on jostakin merkityksestä. Käytännöllisiä kokemuksia tekemällä on asianlaita huomattu tällaiseksi niiden henkilöiden suhteen, joihin Marsin vaikutus on voitonpuolella. Toisen tulkitsemisen mukaan näemme, että kaikkivaltias henki tässä tunkee aineen läpi, jonka tulee alistua sen käskevän tahdon alle. Se muodostaa alituisesti uusia yhdistyksiä, oppiakseen kokemuksen kautta, miten tuo levoton palvelija on voitettava. Tästä päätämme, että mars-luonto on sangen toimelias, aina liikkeessä, aina hakien uusia kokemuksia tai tehden uusia urostöitä, Aleksanteri suuren tavoin kaivaten maita valloittaakseen. Käytännöllisten kokemusten avulla on myöskin huomattu asianlaita tällaiseksi niihin henkilöihin nähden, jotka ovat Marsin vaikutusvallan alaisia. Siten soveltuvat yhteen vertauskuvan deduktiivinen johtopäätös ja havainnon ja kokemuksen induktiivinen johto; subjektiivinen ja objektiivinen tutkimustapa ovat keskenään yhdenmukaiset.
Jos taas käännämme huomiomme Venukseen, niin odotamme löytävämme hengen hallitsemassa ainetta; aine on täydellisesti kuuliainen tahdolle, liikkuen luonnollisesti ja auliisti toivotussa suunnassa täydessä sopusoinnussa tarpeen kanssa. Myöskin tämän on huomattu olevan yhtäpitävän käytännöllisen kokemuksen kanssa, sillä ne, joissa Venus-ominaisuudet ovat vallitsevina, ovat osoittaneet omaavansa enemmän tai vähemmän taiteellista kykyä. Koska tämä vaatii — minkä suuntaisen taiteellisen vaiston otaksutaan olevankin, maalaus, musiikki, kuvanveisto tai tanssi — tahdon täydellisesti sopusointuista valtaa ruumiin voimien yli (ainakin mitä tulee taiteelliseen ilmaisuun), niin näemme, että vertauskuvasta johdettu ajatus myöskin soveltuu todellisuuteen. — Huomattava on, että puoliympyrätä ei tavata näissä vertauskuvissa. Tähänastisen ajatusjuoksumme mukaan sisältäisi se, että varsinainen muodostava elementti, välikappale, jonka avulla tarkoitus saavutetaan, katsomatta siinä piilevään tahdon voimaan, ei ole esiintynyt. Toisin sanoen, sielu, ajate, tämän sanan itsetietoisessa, itsearvostelevassa, filosoofisessa merkityksessä, on poissa tai pikemmin salassa. Myöskin tämän vahvistavat tosiseikat, sillä on huomattava, että tyypillinen[20] mars- tai venus-henkilö ei ole erittelevä, eikä itsetietoisesti arvosteleva tämän käsitteen tieteellisessä merkityksessä. Sanalla sanoen häntä hallitsee enemmän tunne kuin ajatus, vaikka tätä saattaa ulottua karkeimmasta aistillisuudesta hienostuneimpaan esteettiseen tunteellisuuteen tai tehdä taiteellisesti herkäksi kauneudelle.
Lyhyesti sanoen, Mars ja Venus ovat tunteen ja mielenliikutuksen planeettoja — olkoonpa sitte eläimellinen, inhimillinen tai jumalallinen tunne. Niiden ilmennyksien alempi puoli esittää sellaisia ominaisuuksia, jotka meillä ovat samat kuin eläimillä — nälkä, intohimo, raivo, vakaa-kotoisuus, yhteiselämä, hävittämishalu, itsekkäisyys. Korkeammalla puolella voimme havaita sellaisia ominaisuuksia kuin jumalallinen itsensäkieltäymys ja myötätunto, jotka ovat antaneet maailmalle täydellisen ihmiskunnan esikuvat, joiden elämää kuvaillaan meille pyhissä kirjoituksissa ja Shri Krishnan, Buddhan ja myyttien ja legendojen monien urhojen historiassa.