Niin on puhtaat täällä pihakoivut, lehdot lempeet, vaarat vihreät, yli muiden ystävämme hyvät Suomen lapset lauluin leikkivät,"
Niin ne pääskyt laulaa syksyn tullen hyvästiksi meille mennessään. — Iloviestit viekööt ilman teitä, silkkisiivet, meiltä etelään!
Muru, mummo ja se kolmas.
"Syksy jo tulee, syksy jo tulee, kukkulat kellastuu! Ihan on punainen pihlaja pihan, kirjava kirsikkapuu!"
"Huusiko Muru mummolle mitä?" Murulta kysyttiin — Muusihan Muru huolensa ilmi, puhkesi kyyneliin.
"Syksy jo tuli, syksy jo tuli, synkkeni ihanat yöt — Lennähti leikin heleät hetket, keikahti kesäiset työt."
Syksy ja kevät oli niin liki: suuteli toisiaan. Vain oli välillä valkea seinä, tuoksut ja kukkaset maan.
Muru oli kevät ja mummo syksy; tiedätkö kolmannen? Kyllä, kun kuljet ikähän mummon keväästä lapsuuden!
Tiedät, etteivät kevät ja syksy rinnan ne istua saa — Leikkivän lapsen ja vaivaisen vanhan miehuus se erottaa!
"Hyvästi ja voikaa hyvin!"