"Kultasirkku" minut maalle vei asemalta keltakärryillään. Mummon nähden huusin: "heipä hei!" Mummo iloissansa itkemään.
Juotiin sitten kuumat kupposet kera kerman sekä sokerin, syötiin tulopullat pehmoiset; ah, kuin hyviä ne olikin!
Sitten käytiin maata kaivamaan, luotiin ojat, penkit pehmeät. Väliin mummo huusi iloissaan: "Etkö väsy, kun noin myyrästät?"
"Väsykö? Hoh, eipä ensinkään! Tätä jaksaa miten paljon vain. Rehkin vaikka iltahämärään, autan armasta mun mummoain".
Sitten siemennettiin kasvimaa: juuret, mukulat ja maustehet. Mietin salaa: Luoja kasvattaa, nälkää näe, mummo kulta, et!
Karjateillä kilvan kipaistiin, eväspussit tahtia vain löi — Juoksi lehmät lehdon siimeksiin, siellä hyvää ruohoa ne söi.
Iltalypsy kaikkein ihanin: savu sakoi, mummo hyräili, minä kärpäsiä karkotin, maito kilvan kiuluun lorisi.
Kalastaissa olin vasta mies! Vedin aimo hauen vonkaleen; kilon, pari painoi, kukaties meni ehkä puoleen kolmanteen.
Siellä oli oivat apajat, järvi kalaisa, ett' ihme on, polski hauet, hyppi salakat, karttui kalaa iltakeittohon.
Tuli heinäajat helteiset, heilui viitakkeet ja haravat. Tunsit: työssä tässä tarkenet, iltahämyyn kun näin uurastat!