Mistä saada monet markat, joilla ostaa kalut, kilut? Aika ahdas tonttulankin kasvumaille viskoi vilut!
Monet potrat punalakit pitkin vuotta nälkään kuoli, jälkeen jääneet hädissänsä leipään pettua jo vuoli.
Etkö usko sitä sitten? Kuule, kysy isältäsi! Isä vastaa: niin on monen perheen tuen tyhjä käsi.
Vainon aika vaivaa maata, näkee nälkää moni polo — Tapausten suurten tähden tukalaa on työssäolo…
Niin se myöskin tonttulassa ajan hammas harmaa kävi — Siitä sydänsuru syvä tonttusarjaa itkettävi.
Mietitään: nyt mitä tehdä? Lahjat tositarpeen oisi, kunpa kuka kelpo keinon tässä keksiä vain voisi.
Joko myydä lakit, takit, tossut, silmälasit saisit, jotta joulurahastoa niin sä vähän varmentaisit.
Mitäs sanoo Suomen lapset? Tyydyttekö tuumaan tähän? Muille antaa, jäädä itse puutteeseensa hirveähän!
Ei, ei! Myydä itseltänsä mitään tontut eivät saakaan! Hyvyytenne ymmärrämme asetella ajan vaakaan.
Olkoon lahjat pienet, — taikka puuttukoot ne kokonansa. Silti Suomen lapset aina rakastavat tonttujansa!