Kullan Murujen marssi.
Meitä on monta pellavatukkaa, joilla on huoleton huomen, "herran terttua", "kullan kukkaa" kodeissa suloisen Suomen.
Meitä on monta "mairetta marjaa" ahoilla armahan maamme — Uida ja onkia, kaitsea karjaa, lehdoissa leikkiä saamme.
Meitä on monta sorjaa ja somaa valona mummon ja vaarin, helkymme heille laulua omaa: hei, lala liirum ja laarim!
Meitä on monta! Meissä on suku, jonka on nouseva huomen! Meidän ei turvissa tuskihin huku konnut ja kartanot Suomen!
Meitä on monta! Näättehän meitä touhussa tuolla ja täällä? Leikimme, riennämme tietojen teitä mielellä miehekkäällä.
Hetken on leikki ja sitten on koulu ja sitten on kotihin juoksu — Mielessä alati armahin joulu keväisten tuomien tuoksu!
Mikä on vaikeinta maailmassa?
Kerranpa kysyi minulta Muru: "Mikä on vaikeinta maailmassa?" Vastasin minä kysymykseensä: "Pysyä todessa, oikeassa.
Hillitä itsensä, himonsa voittaa vaikein on teko vaiheissa elon, mutta sa siitäkin selvitä saatat avulla uskon ja Herran pelon."