Kukkamaiden maire juoksu muiston kaunis kultaretki. — Jospa yhtä puhdas oisi leikin, huvin, joka hetki!
Soittelisi sinikellot: "Lapsen ikä ihanaisin." Jos sun sydän hyvyyttäsi vuodet monet tuta saisin!
Jospa elon tiellä aina rakastaisit kukkamerta, ymmärtäisit oman sielus Luojan kukkaseksi kerta!
Miksi maita kylvetähän?
"Miksi maita kylvetähän?" kysyit, Muru, multa. Tunnetko sen suuren sadun? tiedustin mä sulta.
Kerron sitten: Oli kerran olot maassa kummat: pimeyttä alla, yllä, vettä suuret summat.
Autio ja tyhjä tanner viljelijää vailla… Sitten liikkui Luojan sana vesillä ja mailla.
Sanallansa Luoja kylvi luonnon viljavaksi. Sääsi sitten ihmissuvun työnsä jatkajaksi,
Luoja lausui: "Viljelkää ja vartioikaa maata!" Haa ei näet kylvämättä hedelmöidä saata.
Siispä maita kylvetähän Luojan käskyn mukaan; jospa pyhää säädöstä ei unohtaisi kukaan!