Jospa joukoin kylvettäisi siemeniä multaan, Suomen suot ja rämehetkin kaunisteltais kultaan!
Samoin sydäntemme pellot siemennettäis syvään, taivutettais tahdot huonot hengen kasvuun hyvään.
Kylvösi huolella hoida!
Keväällä Muru kukkia kylvi isänsä ikkunan alle. Isäpä siitä ilonsa lausui lapselle ahkeralle:
"Sinusta kylväjä kasvavi kerran, jolla on kaunihit laihot, työmiesnä pellolla iloksi vaihdat elämän huolet ja kaihot!"
Mutta ei Muru muistanut, että varansa täytyvi pitää; maassa on siementä rikkaruohon, joka niin hyvästi itää.
Itivät siemenet rikkaruohon, ehtivät ennen muita — siin' oli kukkia oikein paljon, mutta ei toivotuita.
Itki jo Muru. Ohjasi isä: "Tarhassa huolella toimi, taidolla pahan taimia ylös peltosi mullasta poimi.
Sydämes pellossa kukkia hoidat, kasvatat kylvöä hyvän. Sinne on kylvänyt koti ja koulu monenkin kultaisen jyvän.
Mutta jos varsin et varaasi pidä, sielläkin siemenet pahan voittavi vallan ja hyvyyden taimet pääse ei nousemahan!"