KESÄ.
Kalaveikot.
Muistatko sä, Kullan Muru, armahan sen aamuhetken, kun me kerran ketterästi teimme oivan onkiretken?
Onkivavat olkapäillä, selässämme säkit syvät juostiin, että vaarat vilkkui; molemmilla mielet hyvät.
Sinirantaan päästiin siitä, lyötiin veikka: "Ensi kala sullako vai mulla?" Aivan siinä hyppi sydänala.
Kullan Murun korja koho ehti ensin nyykähdellä — "Jokos arvaa setä kulta, ensi kala onpi kellä?"
Arvasin. Sä voitit vedon, vedit kiisken kippuraisen. Sedän onki selemmältä särjen seuloi hopeaisen.
Jospa pienemmän sait kalan, mitäs siitä; vedon voitit — koko päivän parastasi onkimiesnä ollen koitit.
Oli kerran onni meillä —
Oli kerran onni meillä erinomainen — kalat taisi tahtoin tulla veneen vierehen.