Hän juoksee sänkyyn ja painautuu heinätyynyn sisään. Hänen on niin lämmin ja ikävä. Hän vaipuu uneen.
Kissa hiipii avonaisesta ovesta sisälle, katselee ympärilleen, hyppää pöydälle, kävelee penkkiä pitkin, menee sänkyyn, nuuskii Johannata — ja paneutuu nukkumaan Johannan viereen.
Tuvassa on hiljaista. Seinällä vaan vanha kello raksuttaa.
Ulkona paistaa päivä, kärpäset surisevat ja pääskyset raukeina virsiään visertelevät.
Lammin rannalta kilahtelee Omenankukan vaskinen kello ja rannan ruohikossa kalat joskus posahtelevat.
Kuusikko seisoo vakavana taustalla ja metsämökissä on ihanan kesäisen päivän raukaiseva rauha.
EVA KIIKUSSA
Hei, kiikkuni, hei,
Ei pelkoa, ei!
Mä lintujen lailla
Käyn ilmojen mailla.
Ei pelkoa, ei,
Hei kiikkuni, hei!
Hei, kiikkuni, hei,
Ei pelkoa, ei!
Mä hauskasti heijaan,
Jo latvoihin leijaan.
Ei pelkoa, ei,
Hei kiikkuni, hei!