"Pois tieltä! Puro on meidän!" huutaa Teutori.
Matti nousee ojanvarrelta ja lähtee hiljaa ja äänettömänä astumaan edelleen.
"Kas, sellaista pelkuria!" huutaa Teutori, potkaisten tieltä pieniä kiviä hänen jälkeensä. "Tulkaa tänne pojat, katselkaamme puroa!"
Pojat tulevat hänen ympärilleen. He katselevat puroa, — mutta ovat aivan ääneti. Iloinen mieli on poissa. Heillä ei ole mitään toisilleen sanottavaa.
He nousevat puron varrelta maantielle ja katselevat jälelleen. Kaukana, lähellä tien mutkaa astuu pieni Matti, yksin ja väsyneesti. Hänen pieni ja laiha vartalonsa näyttää tuolla etäällä vielä pienemmältä.
"Meidän olisi pitänyt antaa hänen pitää tuo puro. Hän oli vielä niin pieni", sanoo ratsutilallisen Aappo.
"Niin olisi pitänyt", sanovat toiset, ja heidän poskilleen nousee häpeän puna.
He astelevat kotiinsa noloina ja nyreällä mielellä.
Ilmassa on keväinen tunnelma. Purot hyppelevät iloisina mättäältä mättäälle ja sinivuokot aukovat kukkiansa päivänpaisteisilla rinteillä.