— Mikäs sitte on hätänä?… Onko täällä käyty pankista?
— On kyllä… velkakirjat ovat maksetut.
— Maksetut?
— Risler on saanut rahat… Hän ja Planus ovat olleet hankkimassa aamusta asti… Näköään oli hänen vaimollaan kalliita hohtokiviä… Tiamanttinen kaulanauha yksistään myytiin kahdestakymmenestä tuhannesta francista… Hän möi myöskin Asnières'in huvilan kaluineen päivineen; mutta koska tarvittiin aikaa kauppakirjan tekemiseen, antoivat Planus ja hänen sisarensa edeltäpäin summan…
Claire kääntyi puhuessaan poispäin hänestä. Hän puolestaan kumarsi alas päänsä välttääkseen Clairen katsetta.
— Risler on kunnon mies, jatkoi Claire, ja kun hän sai tietää, keltä hänen vaimonsa oli saanut kaiken loistoisuutensa…
— Kuinka, sanoi Georges säikähtyen Hän tietää?…
— Kaikki… vastasi Claire, alentaen äänensä. — Onnetoin vaaleni, jupisi muutamia sanoja:
— Silloinhan… sinä?
— Oi! minä tiesin kaikki, ennen Risleriä. Eilen tultuani kotia, muistatkos, sanoin sinulle, että siellä, Savignyssa, olin kuullut hirmuisia asioita ja että olisin antanut, kymmenen vuotta elämästäni, ett'en olisi käynyt siellä.