Tässä taputti viinikauppias pyöreää vatsaansa, joka pullotti kuin rahapussi.
Erään toisen kerran toi hän tullessansa kääryn sanomalehtiä, jonka hän viskasi Elyséen vuoteelle.
»Näyttääpä siltä kuin alkaisivat ne havahtua siellä Illyriassa… Eduskuntaan Laibachissa he ovat lähettäneet kuningasmielisen enemmistön… Voi, jospa heillä vain olisi siellä sopiva mies!… Mutta pikku Leopold on vielä liian nuori ja Kristian taas tahraa itsensä yhä pahemmin ja pahemmin. Nyttemmin esiytyy hän jo kurjissa kapakkatanssijaisissa kamaripalvelijansa Lebeaun kanssa!…»
Elysée kuunteli hänen puhettansa vavisten läpi koko ruumiinsa.
Poloinen kuningatar!
Huomaamatta puheensa vaikutusta ystäväänsä jatkoi ukko Sauvadon:
»Muuten voivat maanpakolaisemme varsin hyvin… Kai olette lukenut, kuinka Axelin prinssi on häväissyt itsensä Autinin puistokadun varrella tapahtuneessa jutussa? Tiedättehän sen perhehotellin, joka patriarkalisista tavoistansa huolimatta oli kotikurista vapautuneiden alaikäisten tyttöjen tyyssija… Mikä häväistysjuttu!… Kuinka voi perintöprinssi…! Mutta eräs seikka minua sentään kummastuttaa. Samaan aikaan kun tuo perhehotelli-juttu tapahtui, kirjoitti Colette minulle, että sama prinssi oli Nizzassa … ja että hän oli ollut mukana kilpapurjehduksessa huvipurrella, jonka hänen kunink. korkeutensa oli vuokrannut häntä varten… Siinä täytyy siis olla joku erehdys henkilön suhteen. Se minua suuresti ilahduttaisi, jos asia niin olisi. Sillä näin meidän kesken sanoen, rakkahin hra Méraut…»
Ja sitten uskoi kunnon ukko kaikessa salaperäisyydessä ystävällensä sen uutisen, että kruununprinssi oli osoittanut erittäin suurta huomaavaisuutta Colettea kohtaan… Ja kun Colette ei suinkaan ole niitä, joita noin vain … niin voittehan ymmärtää, että ennen pitkää voi sattua, että…
Tyytyväinen hymy levisi yli ukon työmiesnaaman, kun hän tähän lisäsi:
»Niin, niin, näettekös… Colette Suomen kuningattarena, mitä?… Ja minä, viinikauppias Sauvadon Bereystä, olisin silloin Suomen kuninkaan eno, häh?… Mutta ehkä minä ikävystytän teitä…»