"Viva Dios! lapseni", lausui hän sävyisällä katsannolla, "tasavalta ruokkii" puolustajansa sangen huonosti. Te olette kaikki niin laihtuneita kuin pyrenealais-sudet, kun ne tulevat alas lumikorkeilta vuorilta ja vainuilevat lihan hajua ihmisasuntojen ovien halkioimista… Aivan toisin kohdellaan hyvän asian puollustajia. Tahdottekos koettaa tätä? Heittäkääpäs pois nuo kurjat kypäränne ja ottakaa valkoiset lakit!… Niin totta, kuin tänään on pyhä Pääsiäis-päivä, saavat kaikki, jotka huutavat: "Eläköön kuningas!" pitää henkensä ja aterioida minun sotilaitteni kanssa.
Ja totta, ennenkun hyvä isä ennätti lopettaakaan, liukuivat kypärät ilmassa ja huuto: "Eläköön kuningas Carlos, eläköön Cabecilla!" kaikui kauas kalliostossa. Vangitut mies-raukat olivat pelänneet kuolemaa, ja haju hyvästä lihasta, jota valmistauduttiin paistamaan leiri-nuotioissa, jotka kallioiden suojassa kohottivat vaaleat liekkinsä aurinkopaisteessa, oli myöskin vastustamaton kiusaus… Tuskin on vielä milloinkaan ketään kruunun kiistäjää tervehditty niin vilpittömästä sydämestä.
"Antakaa heidän syödä kohta," käski pappi nauraen. "Kun sudet ulvovat tuohon tapaan, ovat ne hellä-hampaisia".
Tasavaltalaiset poistuivat kaikki, paitsi yksi, joka jäi isän eteen seisomaan ylevällä ja päättäväisellä ryhdillä, jotavastoin hänen lapselliset kasvonjuonteensa ja pehmeä, melkein väritön hapsipartansa, joka peitti hänen leukansa ja poskensa, näyttivät kummallisesti silmäänpistäviltä. Hänen takkinsa, joka oli liian suuri lyöden laskuihin selällä ja käsivarsilla ja oli käännetty hänen notkeilta ranteiltaan, vaikutti tällä liiallisella avaruudellaan, että hän näytti vieläkin nuoremmalta ja hennommalta. Kuume hehkui hänen soikeissa loistavissa silmissään — arapialais-silmiä säihkytti espanialainen liekki. Ja tämä liekki vangin silmissä näytti vaivaavan Cabecillaa.
"Mitä sinä tahdot?" kysyi hän.
"En mitään! Minä odotan vaan tuomiotani".
"Tuomiotasi! Se on sama kuin tovereisikin, minä en ole eroittanut ketään. Henki lahjoitettiin teille kaikille".
"Nuo toiset olivat pettureita, pelkureita, heittiöitä… Minä yksinäni en ottanut osaa huutoon!"
Cabecilla hämmästyi ja katsasti häntä tarkoin:
"Mikä on nimesi?"