Mutta kapteeni on tullut hajamieliseksi. Sellaista se on olla nuorena! Hän hurmautuu, unhottaa teeskennellyn käytöksensä ja tekee aivan peräkkäin kaksi runsasta lyöntiä, jotka melkein lopettavat pelin hänen edukseen.
Nyt joutuu marski raivoon. Hämmästys ja viha säihkyy hänen tunteita kuvaavista kasvoistaan.
Samassa silmänräpäyksessä sortuu hevonen pylväskäyttävän eteen. Ratsastaja, eräs adjutantti, ylt'ympäriinsä loassa, kiitää vartion ohitse ja harppaa yhdellä ainoalla hyppäyksellä koko astimiston.
"Herra marski! Herra marski!"
Teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän vastaanotettiin!
Vihasta kuohuen ja hehkuvin poskin näyttäytyi marski ikkunassa piljaartikeppi kädessään:
"Mikä on! — Mitä puuttuu?… Eikö täällä ole: edes vartiota?"
"Mutta, herra marski…"
"Hyvä… hetken perästä… Pitäisi toki, tuhat tulimmaista! ymmärrettämän odottaa minun käskyäni!"
Odottaa hänen käskyään!