Louveau säpsähti.
"Minkä takia olisivat sitä sanoneet?"
"Kah, — kun pyysivät sinua tulemaan, niin!"
Louveauta pisti vihaksi.
"Jos sen tietäisin, niin kyllä sen sanoisinkin!"
Hän oli kiukusta tulipunainen, ja lähti ylös läimäyttäen oven jälkeensä kiinni.
Vaimo seisoi siinä nolona.
"Kuinka lienee hänen laitansa?"
Ja miten oli Francoisin laita? Siitä päivästä muuttui hänen käytöstapansa, puheensa, mielensä, kaikki. Hän söi vähänlaisesti, nukkui huonosti, ja puhui yöllä unissaan.
Vastasipa eukollensakin äreästi!