Kaikki huutavat.
"Ah, mikä kaunis alus!"
Louveau ei tahdo uskoa silmiään. Hän on niin liikutuksen valtaamana, että silmäluomet väräjävät, hän töllistää alusta niin, että suu on mennä sijoiltaan, ja korvarenkaat heiluvat kuin kellon kielet.
"Tämä on liiaksi ihanaa! En tohdi koskaan ruveta sellaisen aluksen ohjaajaksi. Se ei ole rakennettu puutavaran kuljetusta varten. Tämä on säilytettävä lasikuvun alla."
Maugendren täytyi puoleksi väkisin työntää mies kannelle, josta Miehistö viittaa hänelle.
Mutta mikä ihme! Onko Miehistökin uudistettu?
Jaa, kyllä hän on uudistettu, paikattu, tilkitty. Hänellä on aivan uusi keksi, uusi puujalka. Tämä on veneenrakentajan kohteliaisuutta, miehen, joka on ollut mukana maailmassa, ja hyvin suorittanut tehtävänsä.
Katso vaan.
Kansi on tehty vahatuista lankuista ja reunustettu korkealla laiteella. Lastisuoja on niin väljä, että siihen sopii kahdenkertainen lasti. Ja kajuutta! Ah — kajuutta!
"Kolme hyttiä!"