(Ihmisiä kulkee ohi)
LEPPÄKERTTU (kuiskaten, hetken vaitiolon jälkeen).
Lie häijyläitä ne?
PERHONEN.
Häijyimpiä.
LEPPÄKERTTU.
Aron niitä, — voi niskansa heikon päällä
jalan tuhman tuntea milloin vain…
Pien' oot sinä myös, mut on siivet sulla.
— Uh, hirmua!
PERHONEN.
Taidatpa kauhuusi tulla!
Saat paeta moukkia niskassain,
se on vahva, ja siipiäni huoleti pole,
ne ei seittiä — kuin sudenkorennon — ole!
Ja niin kauas, niin kauan ma kannan sua
kuin tahdot!
LEPPÄKERTTU.
Oh ei, älä houkuta mua,
en tohtis vaikka…
PERHONEN.
Vaan helppohan
sun on niskaani nousta.
LEPPÄKERTTU.
Mut…
PERHONEN.
Nouse, houkko!
LEPPÄKERTTU.
Minut sentään kotiini kannathan,
näes…