Minä en ansaitse kylliksi rahaa hänelle. Sen hän antaa myötäänsä minun tietää. Minä luen sen hänen nuhtelevista silmistänsä, kuulen sen hänen ihailustansa, kun hän puhuu "aikakauttansa ymmärtävistä" tusinakirjailijoista — näen siinä rakastettavassa toimenpiteessä, johon hän on ryhtynyt minun selkäni takana hankkiakseen minulle paikan ministeristössä.
Luonnollisesti en ottanut sitä vastaan. Ikävätä ja autiota on sekä ulkona että sisälläni. Niin pitkälle on hän päässyt ijankaikkisilla pistopuheillansa ja käännytyspuuhillansa. Nyt voi hän puhua tuntikausia saamatta suutani hymyn vivahdukseenkaan. Ajatukseni ovat kaukana hänestä ja pelkään etteivät ne koskaan hänen luoksensa palaja.
Onhan se oikein suloinen asiain tila! Me olemme mies ja vaimo, me olemme tuomitut elämään yhdessä ja yhtäkaikki käännämme aina toisillemme selkämme kotonamme. Samalla kertaa olemme liiaksi väsyneitä ja liian vihaisia voidaksemme kerrankaan ottaa päättävän askeleen toistamme kohti. Ja niin jatkuu se koko elämämme ajan.
Se on hirveätä!
VIII.
Tahallinen pahoinpitely.
MR. Petitbryn Asianajotoimisto.
Rouva Nina de B.
Moulins'issa.
Teidän tätinne toivon mukaan olen koettanut syventyä käsillä olevaan asiaan. Olen ottanut tosiasiat yhden toisensa perästä ja ottanut valituksenne huolellisimmasti tarkastettavaksi. No niin, omantuntoni nimessä, minusta ei näytä, että hedelmä vielä olisi kylliksi kypsä, tahi selvemmin sanoen, teillä on todelliset ja vakavat syyt jättää vuode- ja asuntoero hakemus. Me emme saa unohtaa, että Ranskan laki on hyvin ankara valtikas, jolla ei ole mitään osanottoa tahi hellyyttä käsittelyssään. Se tuntee ainoastaan tosiasiat, vakavat, räikeät tosiasiat, ja onnettomuudeksi on juuri tämä totuus, joka meiltä puuttuu. Minä tietysti tulin hyvin liikutetuksi kun luin selonteon teidän avioliittonne ensimäisestä vuodesta, joka on ollut teille niin tuskallinen. Te olette hyvin kalliisti saanut maksaa naimisenne kuuluisan kirjailijan kanssa, yksi noita miehiä, jotka kunnia ja imartelu kehittää ihmeellisen itsekkäiksi ja joiden pitäisi elää naimatonna, etteivät musertaisi noita heikkoja ja helliä olentoja, jotka koettavat kiinnittää itseänsä heihin. Ah, rouva, kuinka monta onnetonta vaimoa enkö ole — sitte kun aloitin urani lakimiehenä — nähnyt samassa surullisessa asemassa kuin teidät! Nuo taiteilijat, jotka elävät yleisöstä ja yksinomaan yleisön vuoksi, mikä käy kotielämän hauskuuden kustannuksella. Väsymys menestymisen jälkeen ja huonotuuli vastoinkäymisten kohdatessa. Elämä ilman järjestystä ja täsmällisyyttä, ilman kompassia ja peräsintä, kaikkea vanhaa musertavat aatteet, perhe-elämän ja sen ilojen halveksiminen, aivojen ärsyttäminen liiallisesta tupakan poltosta ja väkijuomien käyttämisestä, puhumattakaan muusta — katsokaa, mitä kaikkea tietää tuo taiteilijain ilmakehä, josta tätinne tahtoo teidät vapauttaa. Mutta minä toistan vielä kerran: samalla kun hyvin ymmärrän tätinne rauhattomuuden, jopa omantunnon tuskansa siitä, että hän on hyväksynyt sellaisen naimisen, voin vakuuttaa etteivät olosuhteet ole vielä kypsyneet siihen mitä te haluatte.