Aseisiin! Aseisiin!
Laiva ei uponnut, vaan oli perillä. Zouave-laiva oli näet juuri saapunut ankkuripaikalle sataman suuhun; siinä oli soma ja syvä merenpoukama, jonka vesi oli mustaa, ja jossa kaikki oli hiljaista, synkkää, miltei autiota. Vastapäätä, ylänteellä, Algier pienine himmeänvalkeine taloineen, jotka sullottuina kiinni toisiinsa ulottuivat aina alas merelle saakka. Valkoisia vaatteita levitettynä kuivamaan Meudonin kukkulalle. Niiden yläpuolella korkea, siniseen, hyvin siniseen silkkikankaaseen vivahtava taivas!…
Kuulu Tartarin katseli, hieman toinnuttuaan peljästyksestään, maisemaa, kuunnellen kunnioittavasti montenegrolaista ruhtinasta, joka seisten hänen vieressään mainitsi hänelle kaupungin eri korttelit, Casbah’n, yläkaupungin, Bab-Azoun-kadun. Sangen hyvin kasvatettu, tuo montenegrolainen ruhtinas; tunsipa hän lisäksi perinpohjin Algerian ja puhui arapiaa sujuvasti. Senpätähden Tartarin päätti viljellä hänen tuttavuuttaan… Äkkiä näki Tartarin pitkin laivan sivusuojuksia, joita vastaan he nojasivat, koko rivin suuria mustia käsiä, jotka ulkoapäin kouristuivat kiinni laitaan. Samassa neekerin vanukkeinen kiheräpää ilmestyy hänen eteensä, ja ennenkuin hän on ehtinyt aukaista suutaan, on laivankannelle joka taholta tulvinut satamiehinen joukko merirosvoja, mustia, keltaisia, puolialastomia, likaisia, hirvittäviä.
Nämät merirosvot Tartarin kyllä tunsi. Siinä nyt olivat he, nuo kuuluisat he, joita hän niin usein oli etsinyt öisin Tarasconin kaduilta. Viimeinkin he siis olivat päättäneet tulla esille.
… Ensin hämmästys tyrmistytti hänet liikkumattomaksi paikalleen. Mutta kun hän huomasi merirosvojen hyökkäävän matkatavaroiden kimppuun, tempaavan pois niitä peittävän vahavaatteen ja lopuksi rupeavan laivaa ryöstämään, silloin sankari hänessä heräsi. Siepaten metsästyspuukkonsa tupesta huusi hän matkustajille: "Aseisiin! aseisiin!" ja ensimäisenä hän itse karkasi merirosvojen kimppuun.
"Mikä ihmeessä Teidän on?" kysäsi kapteeni Barbassou, joka juuri tuli keskikannelta.
"Siinähän Te olette, kapteeni!… asestakaa miehenne mitä pikimmin!"
— No miksi niin, taatto taivahinen?
— Ettekö siis huomaa…?
— Mitä sitten?…