Ei ikinä olisi luullut seisovansa sankarin asunnon edustalla. Mutta annas peijakas, kun astui sisälle!…
Kellarista ullakkoon saakka koko rakennus oli sankarimaisen näköinen, samoin puutarhakin!… Puutarhaa sellaista, kuin Tartarinin omistama ei ollut toista Europassa. Ei ainoatakaan Ranskan kukkaa eikä puuta; yksinomaan ulkomaalaisia kasveja, kummi-, kurpitsi-, pumpuli-, kokos-, mango-, banaani- ja palmupuita, jättiläispuu, amerikkalainen viikunapuu, kaktuspensaita, berberiläisiä viikunapuita. Olisi saattanut luulla olevansa Keski-Afrikassa, kymmenen tuhannen peninkulman päässä Tarasconista. Tietysti kaikki nämät kasvit eivät olleet luonnollista kokoa; niinpä esim. pumpulipuut eivät olleet punajuurikkaita suuremmat; ja jättiläispuu (arbus gigantea) tuli hyvin toimeen reseda-ruukussa; mutta vähät siitä. Olihan tämä jo jotakin Tarasconin oloissa, ja ne kaupungin henkilöt, jotka sunnuntaisin saivat kunnian katsella Tartarinin jättiläispuuta, palasivat kotia täynnä ihailua.
Saatatte kuvitella kuinka ihastuneena tuona päivänä kuljin tämän ihmeellisen puutarhan läpi!…. Toista oli, kun minut vietiin sankarin työhuoneeseen.
Tämä työhuone, yksi kaupungin merkillisyyksiä, oli puutarhan perällä, ja sen lasiovi aukeni suoraan jättiläispuuta kohti.
Ajatelkaapa suurta salia, jonka seiniä katosta permantoon peittää pyssyt ja sapelit; siinä aseita kaikista maailman maista: karabiineja, rihlapyssyjä, suuria vallipyssyjä, korsikkalaisia veitsiä, katalanisia puukkoja, karaibilaisia nuolia, piilimsiö-nuolia, boksirautoja, kurikoita, hottentottilaisia nuijia, meksikolaisia lassoja, ja tiesi mitä!
Tämän lisäksi tuimasti paahtava aurinko saattoi miekkojen teräksen ja ampuma-aseiden perät loistaviksi, ikäänkuin kahta kauheammin pöyristyttääkseen sisäänastujaa… Kuitenkin oli jossakin määrin rauhoittava se miellyttävä järjestyksen ja puhtauden leima, joka näkyi tässä eriskummaisessa asekokoelmassa. Kaikki oli järjestettyä, hoidettua, pyyhittyä ja nimilipuilla varustettua, vallan kuin apteekissa: siellä täällä hyvänsuopa pieni paperiliuska, johon oli kirjoitettu:
Myrkytettyjä nuolia, älkää koskettako!
Tahi:
Ladattuja aseita, varokaa!
Ellei näitä kirjoituksia olisi ollut, en ikinä olisi rohjennut astua sisälle.