"Olette perillä, hyvä herra", virkkoi hän hänelle hyvin kunnioittavasti.
Pikku herra nousi, astui alas vaunuista ja tokaisi ennenkuin sulki oven:
"Sallitteko minun antaa Teille neuvon, herra Tartarin?"
— Minkä sitten, herraseni?
"Olettepa, saakeli vie, kunnon miehen näköinen, ja senpä vuoksi sanon Teille suoraan, miten asianlaita on… Palatkaa pian takaisin Tarasconiin, herra Tartarin… Hukkaatte täällä aikaanne… Täällä siirtomaissa on tosin vielä joku pantteri; mutta, oi onnen oikkua, se on liian pieni otus Teille… Mitä jalopeuroihin tulee, ne ovat jo loppuneet. Algeriassa niitä ei enää ole… ystäväni Chassaing äsken tappoi viimeisen."
Tämän sanottuaan pikku herrasmies tervehti, sulki oven ja meni tiehensä nauraen, salkku kainalossa ja sateenvarjo kädessä.
"Konduktööri", kysyi Tartarin irvistäen kiukkuisena naamaansa, "kuka tuo ukko nahjus oli?"
— Kuinka, ettekö häntä tunne? Sehän oli herra Bombonnel.
III.
Jalopeuraluostari.