IV.

He!

Näitä moninaisia luonnonlahjojaan sai Tartarin kiittää kaupungissa saavuttamastaan korkeasta asemasta.

On näet varma tosiseikka, että tämä reima mies oli osannut valloittaa kaikkien mielet. Tarasconissa armeijakin oli Tartarinin puolella. Kelpo päällikkö Bravida, eronsa saanut varusmestari, sanoi puhuessaan Tartarinista: "Siinä vasta on mies!" ja on selvää, että hän oli pätevä arvostelija, kun oli pukenut niin monen soturin.

Virkamiehistö oli myös Tartariniin mieltynyt. Vanha presidentti Ladevèze oli pari kolme kertaa istuvan oikeuden aikana sanonut hänestä: "Siinä on itsenäinen luonne!"

Vihdoin kansakin piti Tartarinista. Hänen roteva vartalonsa, hänen käyntinsä, hänen kasvojensa ilmeet, — hän näet oli pelottoman miehen näköinen, joka ei vähästä säikähdä, — tuo sankarinmaine, jonka hän oli saavuttanut tiesi miten, ovensa edessä loikoville pienille saappaanharjaajoille antamansa kuparikolikot ja korvapuustit, kaikki tämä oli hänelle tuottanut lordi Seymourin, ja tarasconilaisen markkinakuninkaan arvoisen maineen.

Kun Tartarin sunnuntai-iltoina palasi metsästysretkellä, parkkumitakki yllä ja lakki pyssynpiipun päässä, niin Rhônen rantajätkät kumartelivat kunnioittavasti ja sanoivat, osoittaen kieroon menevällä silmäniskulla hänen käsivarsiensa pyöreitä jättiläislihaksia, vallan hiljaa ja täynnä ihailua toisilleen:

Siinäpä vasta on vahva mies!… Hänellä on kaksinkertaiset lihakset!

Kaksinkertaiset lihakset!

Ainoastaan Tarasconissa saa tämänkaltaista kuulla.