OBADJA (hiljaa Mikan huomattuaan).
Hän täällä on! (Kovasti.)
Saat miehinesi mennä, Sameri.
Ma rauhallisen keskustelun kautta
Saan kaikki hyväksi.
SAMERI.
Sa ethän yksin
Voi heitä hillitä.
OBADJA.
Voin. Poistu vaan!
SAMERI.
Vaan kumpi tästä kuninkaalle vastaa?
OBADJA.
Ma vastaan; sillä sinun toimiisi
Ei järjestyksen ylläpito kuulu.
Sa pääset kohta eteen kuninkaan,
Saat selon tehdä lähetyksestäs;
Ma aikanansa tästä selon teen.
SAMERI.
Nyt tottelen ma, mutta aikoinaan
Ma vielä käsken, sinä tottelet.
(Viittaa miehilleen, menevät.)
OBADJA (kansalle).
Ma Jahven oikeutta rakastan
Ja oikeaksi pyhän vihan myönnän,
Mi sydämessä isän sekä yljän
Ja teidän kaikkien nyt liekehtii.
Vaan viisaudella viha hillitkää,
Mi valtaan päästen meille kaikille
Tois turmion. Ma pyydän: poistukaa!
Odottakaamme aikaa, jolloin Jahve
Vapahtaa häpeästä kansansa
Ja Israelin ikeen kirvoittaa!
AMARIA.
Vaan lapseni?
ASARIA.
Mi kalliimpi kuin sisar
Ja armaampi kuin äiti mulle on.