JOSAFAT.
He ovat joutuisat, sen tunnustan.
(Suuri joukko valhe-profeettoja, kaikki mustaan »säkkiin» puettuja, kädet ristissä rinnalla, saapuu. Heitä johtaa SEDEKIA KENAANPOIKA, jolla on käsissä suuret rautaiset sarvet. He asettuvat suureen kaarenmuotoiseen parveen kuninkaiden eteen ja kumartavat syvään.)
SEDEKIA KENAANPOIKA.
Sa kutsuit meitä, herra kuningas;
Mitenkä voimme sua palvella?
AHAB.
Sanotte, että selkeänä teillä
Salattu kirja tulevaisuuden
On edessänne; että taampaa jo
Te nähdä voitte, mitkä kohtalot
Tuo tullessansa aika vastainen.
SEDEKIA KENAANPOIKA.
On harvoin suotu kuolevaisien
Sen verhon taakse silmäystä luoda,
Mi vastaisuuden meiltä kaihtavi,
Vaan Jahve joskus profeetoillensa
Sen sallinut on, nytkin sallivi.
AHAB.
Siis etuanne tuota käyttäkää!
Mun kostosodan Syyriata vastaan
Syy ankarin nyt vaatii alkamaan.
Vaan ennen ryhtymistä taisteluun
On hyvä kuulla, onko menestys
Vai onnettomuus odotettavissa;
Jos onnettomuus, tiettyyn turmaansa
Ei riennä kansa eikä kuningas.
Siis tarkoin punnitkaa ja vastatkaa,
Jos taisteluhun tähän mennä saa,
Jos miekka saapi alkaa toimintansa
Vai levätäkö täytyy huotrassaan?
KAIKKI PROFEETAT (painuvat hetkiseksi kumaraan, sitten oikaseivat
äkkiä).
Te sota aikomanne alkakaa,
Aseenne taistelussa voiton saa!
AHAB (ihastuen).
Ma tiesin sen; ei muuta neuvoa
Voi antaa mikään hyvänsuova henki.
Vaan toistakaatte vielä vastaus,
Niin suuremmaksi kasvaa luottamus!
KAIKKI PROFEETAT.
Te sota aikoinanne alkakaa,
Aseenne taistelussa voiton saa!
JOSAFAT.
Kun sangen harvoin suuren lauman suussa
On kuultavana ääni suuren Jahven,
Niin suusta näidenkin se mulle soi
Nyt oudolta ja tuntemattomalta.
Jos joku horjumaton Herran mies
Ois teillä eteen istuimemme tuottaa,
Sais ennustuksen, johon voisi luottaa.