AHAB.
Hän Benhadadin leiriss' oliko?
ISEBEL.
Hän vihamiesten ajatuksetkin
On ovelasti ilmi urkkinut.
AHAB. ja mitä ajatteli pettäjät?
ISEBEL.
He vapisivat niinkuin kaurislauma,
Jot' uhkaa jalopeura metsästä,
Ja pahin kammo oli Josafat;
Vaan leiriin saapui suuri tietäjä
Ja suuren voiton heille ennusti,
Jos heitä vastaan kaksi kuningasta
Tuo joukkojaan. Se heidät rohkasi;
Sun, kuninkaani, ynnä Josafatin
He kohti rynnistävän tietävät.
JOSAFAT.
Ja ennustukseen luottaen he varmat
Siis ovat voitosta.
ISEBEL.
Te tiedätte,
Min suuren voiman antaa luottamus.
AHAB.
Se pian heiltä taistelussa haihtuu.
ISEBEL.
Vaan miks' ei sitä ennen taistelua
Jo heiltä riistettäis? Niin saisimme
Me voiton halvemmalla hinnalla.
JOSAFAT.
Se toivottava olisi; vaan keino?
ISEBEL.
Ma toivon, että Ahab kuningas
Sen uhrauksen kiitollisna muistaa,
Min hyväksemme suuri Josafat
On tähän sotaan tullessansa tehnyt,
Ja luovuttaa tään päivän kunnian
Jalolle langollemme Juudasta.