Kuvan kauniin kansastamme Sieluun, sydämmiin ne luo, Aijan ahtaan joutuessa Toivon, lohdutuksen tuo.
Tuntuuhan kuin nytkin juuri Kummun alta kuiskajais, Laulu suuren laulajamme Sielussamme soinnun sais:
"Vaikka kokee, eipä hylkää Herra meitä milloinkaan; Hän on kansan kilpi, turva, Suojelija Suomenmaan."
Kesäksi maalle.
Oi terve, terve kevät kultainen, Tuhansin kerroin tervetullut mulle! Viel hartehilla kuorman talvisen, Vapauden sanan lausui vangitulle.
Kaupungin melske, pauhu rattaiden Ja pulskeileva joukko esplanaadin — En niitä enää sietää tahdo, en; Mä vapaan luonnon rauhaisuutta vaadin.
On seutu, missä raittiit tuuloset Kotoisten kumpuin koivikoissa soittaa; Siell' elpyy mieli, elpyy tuntehet, Ja tahto uutta tarmokkuutta voittaa.
Sen seudun etsin jälleen rakkahan Ja tutun kansan, mihin sielullani Jo kiinni kasvoin ensi vuosinan', Ja jonka verta virtaa suonissani.
Risteilen siellä halki metsien Ja poikki vetten purrellani soudan Ja karjan kellon ääntä kuuntelen Ja lapsuusmuistot kätköistänsä noudan.
Ja tuntuu taas, kuin puu ois juurillaan Ja maasta ottais voimanestehensä, Ja omakseen sen tuntee isänmaan Ja kansan tuntee omaks kansaksensa.