Olis aika armastaa.
Vieläkö, kultani, kauankin Kylmänä kestät sä mulle, Vaikkapa tulisin tuntehin Lempeni hehkuvi sulle?
Kauanko kaartaen väistyt pois, Kun sua etsin mä milloin? Etkö jo taipua, armas, vois? Päättäisit huoleni silloin.
Meill' on nyt suvinen lämmin sää, Kukkaset nurmia peittää; Kohta ne verhoovi talven jää, Laulunsa lintuset heittää.
Luonnonkin sydän sykkäilee, Kunnes sen hyytävi halla; Ihmisrintakin kylmenee Talvisen vaipan alla.
Aik' olis meillä nyt armastaa, Nauttia lempyen säätä, Ennen kuin vuodet ja vanhuus saa Kylvää syömmehen jäätä.
1892.
Kihlautuneille.
(A. N:lle ja M. H:lle.)
Suven aika armahainen Meille taasen tullut on, Päivänsäde kultahellä Maan on luonut loistohon.