"Merkki" sai.
— "Ken, Hilja, huultes purppuraa Suudella ensin saa?" — "Se, joka lempen' ainaisen Omakseen saavuttaa."
Nyt pöydän alta vikkelään Pien' "Merkki" tuivertaa Ja Hiljan helmaan hyppäjää Ja — suuta suikkajaa.
1891.
Syystuulella.
Sä syksyn myrskyisä tuuli, Sä konsa jo rauhoitut, oi! Sua kuolinlauluksi luulin, Kun kalmaa virtesi soi.
Jos äidin lailla sa hellän Unen helmahan heijailisit Tuon kelmeän, kuihtuvan luonnon, Sen kuolosta suojailisit!
Oi miksi et sääliä tunne? Miks armotta tallajat vaan Vihoviimeisen kukkasen kainon, Joka nousisi juureltaan?
Kevätmielisen rintani miksi Niin täytehen hyytä sä loit, Ja kolkon säveles' kaijun Mun syömmeni tunteille soit?
1887.