Onni.
Niinkuin sulorusko iltataivaan Äyräilt' ilman luoden kultiaan Salojärven tyyneen pintaan, aivan Niin on onni syömmeen suruisaan.
1888.
Vuoden vaiheessa.
Katoavaisuus maassa vallitseepi, Ja aikakaudet unheen järveen vaipuu, Ja ihmistyöt ja harrastukset haipuu, Yl' kaiken vaiheen Luoja hallitseepi.
Mut ihmisrinnan täyttää kumma kaipuu, Kun huomaa kuinka vuodet virtaileepi, Elämä, nuoruus joutuin pakeneepi, Ja hautaa kohden matkansa jo taipuu.
Hän kaihokatsein etsii toista rantaa, Miss' saisi turvan tuonen valtaa vastaan, Miss' onnen kestäväisen taivas antaa. Ei Herra heitä hukkumahan lastaan! Ja kansansa Hän kotkansiivin kantaa, Taltuttaa Jordan-aallot kuohunnastaan.
1893.
Äidin haudalla.
Hiljaa! Hiljaa! Nukkumaan Äiti armas lasketaan! Kohtunsa jo aukas hauta, Ruumist' ympäröipi lauta; Poveen maan Rauhaisaan Äiti armas suljetaan.