Miks sun vierii poskillen Kuuma virta kyynelten? Sikskö, että peittää multa Puhtahimman lemmen sulla, Ystävän Hellimmän Tuoni vei jo myötähän?
Kenties muistat, kuinka hän Aamupuhteell' elämän Heikkoo, neuvotonta lasta Väsynyt ei vaalimasta, Riemuiten Antaen Kaikki tähden pienoisen.
Maailmaan kun kuljit sa Etsimähän onnea, Hän se hellimmällä miellä Askeleitas seuras siellä; Vaiheitas, Vaarojas Valvoi kallis kantajas.
Riemuitsi sun onnelles, Taikka vuoksi murhettes Huolien vietti yötä monta, Itki lasta onnetonta; Eestäsi Taisteli Niinkuin muinen Jaakoppi.
Aattes parhaat hältä sait, Siveyden, tunnon lait; Mieleesi hän painoi yhä Herran vaatimusta pyhää, Rakkauden Taivaisen Istutti sun syömmehen.
Vieri, vieri kyynel vaan; Äiti hautaan lasketaan! Usein vierii suotta aivan Tähden turhan huolen, vaivan; Haudalle Äitimme Turhaan et sä virtaile.
Nuku, äiti, rauhaisaan! Yli yösi valvomaan Isän silmä hellä jääpi, Aamun tullen herättääpi Jällehen Lapsosen Sunkin eloon uutehen.
1894.
Ei ole taivas kaukana.
Kun kuljin katua kerran, Pari pientä lasta ma näin; Ja toinen kättähän nostaa Yläkertahan kauniisen päin.