Suojanaan on eri teillä Elämän ja kuoleman Äidin rukous ollut heillä, Sana kallis Jumalan.
Odotellen kaihomiellä Herran iloon kutsua, Elää vanha äiti vielä, Muistaa pyhää lausetta.
"Nuorest' olen vanhaks tullut, Mut en ole hurskasta Koskaan hyljätyksi kuullut Enkä hurskaan lapsia."
1890-94.
Siperian tiellä.
Minä lasna pienenä leikitsin Pihanurmella tuoksuavalla, Viattuuden unta ma uinailin. Kesäpäiv' oli kaunihimmalla.
Minä muistan, kukkia poimittiin, Kuperkeikkoa lyötihin siellä; Elon aamu se tyynenä välkkyi niin, Elon varjoja, tiennyt en vielä.
Jopa silloin portille seisattuu Hepo rattaineen, sekä noista Kaks miestä outoa laskee — huu! Min' en koskaan unhota toista!
Hän ankara nähd' oli katseeltaan, Oli harteva, kookas, ja raajat Ne ne pauhaten liikkuivat kahleissaan Kuin ukkois-ilmalla vaajat.
Minä miehen jälkiä hirmuisen Kotipirttihin arkana kuljin Sekä helmahan äitini armaisen Pelonkalgeat kasvoni suljin.