Hän oli noussut. Hänen ylväs ylähuulensa vapisi.
— Mishkani se oli, josta oli tullut tuollainen mies. — Suurinta, mitä olen tehnyt maan päällä, oli että pelastin hänet jatkamasta rikoksiansa.
Tuomarin valtasi hetkiseksi kiihkeä mielenahdistus, ajatellessa millaista seuraa hän oli hankkinut Pikku-Gunnille.
— Sepä oli inhottava juttu, sanoi hän vihdoin. — Ettehän toki kerro sitä Pikku-Gunnille.
— En, koska se teistä on niin inhottava… Minulla oli kerran itselläni pieni tyttö, lisäsi hän surumielisesti.
— Tapoitteko te hänetkin?
Vera vastasi pelkällä katseella.
— Antakaa anteeksi! sanoi tuomari ja läksi.
* * * * *
Seuraavana aamupäivänä keskusteli Falck kauan Elin rouvan kanssa. Silloin oli jo rovasti käynyt hänen luonaan, ja nyt olivat Elin rouva ja tuomari yhtä mieltä.