Gunn meni istumaan kauas akkunan luo.
Kuinka Hesekiel oli muuttunut! Oli kuin heidän kohtaamisestaan olisi kulunut monta, monta vuotta! Aluksi olivat hänen kasvonsa niin kylmät ja tyynet?… Gunn ikävöi Pikku-isää, toivoi että he molemmat vielä olisivat pieniä ja kaikki olisi kuten entisaikoina.
Vasta Hesekielin lähdettyä ja seistessä ulkona pihalla näki hän ketä hän muistutti. Donatellon pyhän Yrjön kaltainen hän oli, joka palaa taistelusta lohikäärmettä vastaan, niin tyynenä ja ankarana nuoressa, miehekkäässä kauneudessaan… Varmaa oli, että Hesekiel oli käynyt hänen kaltaiseksensa…
Gunn katsoi häneen ihmeissään. Hän oli ihana kuin pyhä Yrjö!…
Mutta oliko entisyys, kaikki, mikä heillä oli ollut yhteistä, palanut pois kuin tulen tuhoamana? Työtäkö vain, pelkkiä työpäiviäkö Hesekiel vaati itseltään ja muilta? Myöskin häneltä? — —
Samoin aikoi hän itsekin tehdä. Pitkällä kotimatkalla, merellä vietettyinä päivinä, oli hän ajatellut niin paljon. Nyt oli hän oppinut, että ihminen ei saanut odottaa niin paljoa omalle itsellensä. Etelässä oli koti joutunut häneltä unohduksiin, hän oli ajatellut ainoastaan itseään, ja siitä ei ollut seurannut hyvää. Nyt täytyi hänen pyrkiä tekemään hiukan muiden hyväksi!…
Ensi sunnuntaina, kun hän oli tuossa pienessä kirkossa, tuntui hänestä että hänen lapsuudenaikansa Jumala, jonka kanssa hän oli seurustellut rannassa, tuli hänen tykönsä. Ja hän kuuli hänen äänensä ja näki että oli ihanaa elää, ihanaa ottaa hänen määräämänsä kuorma ja seurata häntä…
Tehtävää olikin yllinkyllin: oli oltava mukana edistämässä maata ja kansaa, — jospa hän voisi auttaa edes yhtäkään ihmistä hiukan eteenpäin!… Isoäiti sanoi, että hyvät yksityiset ihmiset olivat kaiken edistyksen edellytys, sillä ne ovat kuin siemen, josta tulee toisia lisää… Saada paljon hyviä ihmisiä, se oli varmin tapa tehdä vallankumous, sanoi isoäiti — — —
Hänen täytyi myöskin ajatella, mitä Vera oli sanonut onnesta, jonka jokaiselle ihmiselle tuotti syventyminen luontoon.
Vera nimitti sitä edistyksen valtatieksi — ainoaksi, mikä johti pois inhimillisestä väärämielisyydestä rauhalliseen tulevaisuuteen — mikä tie aina oli ollut vaikea löytää, koska oli tahdottu että se olisi siellä missä se ei ole — — —