Falck hymyili surunvoittoisesti — sillä nyt vasta hän oivalsi kuinka levollisesti hän olisi voinut ottaa vastaan, mitä Vera hänelle tarjosi. Hän tunsi olevansa kuin raakalainen.
Kun hän palasi, kertoi Elin rouva että tuo oli Veran jäähyväislahja hänelle. Hän oli heti alkanut hakkauttaa vuorta, ja lopetettuaan työnsä hän oli lähtenyt.
Jos kalastajat ennen olivat luoneet katseen saareen, sivuuttaessaan sen, eivät he suinkaan tehneet sitä vähemmin nyt, kun Herön Gunvor niin selvästi seisoi heitä suojaamassa, heidän kulkiessaan Smalsundetin kautta.
* * * * *
Ensi päivänä ei Gunn nähnyt Hesekieliä. Hän kävi kyllä virran viereisessä talossa tervehtimässä, mutta hän ei ollut siellä.
Illalla näki hän hänet pakkahuoneiden luona, mutta hän ei tahtonut mennä sinne. Siellä oli niin kova kiire sillilastin takia, joka oli saapunut ja jo oli myyty Englannin.
Mutta seuraavana päivänä hän seisoi huoneessa, kun Hesekiel tuli isoäidin puheille.
Hän säpsähti. Ensiksi näki hän ainoastaan Hesekielin silmät… niissä oli omituinen, tuskallinen kiilto.
Gunnin sydän kävi raskaaksi.
Hesekiel tuli hänen luoksensa ja antoi hänelle kättä. Ei kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. Isoäiti alkoi puhua sillistä.