Falck oli tullut lähemmäksi kansaa. Hänen mieltään kiinnitti oppia tuntemaan noita ihmisiä — noita ympäröivän luonnon lapsia, joissa mielikuvitus ja yksilöllisyys olivat niin voimakkaasti kehittyneitä. Usein oli hänestä, kuin olisi luonto muovaellut heidät ulkonaisestikin kaltaisiksensa: nuo tarmokkaat, terävät piirteet, nuo silmät, jotka mielenkiihkeydestä huolimatta olivat niin kaihoisan haaveelliset, nuo omituisen kiinteät katseet — kaikki tuo tuntui kuuluvan ympäröivän vaihtelevan äärettömyyden yhteyteen. — —
Heidän soitannollisuutensa, mielenherkkyytensä muistutti italialaisia, tuota kansaa, jota tuomari ihaili enin kaikista. Usein näki hän voimakkaiden miesten joutuvan kokonaan tunnelmiensa valtaan. Hän näki nuoria tyttöjä, joiden tukka liehui hilpeästi, joiden nauru kajahti vallattoman iloiselta; heidän olentonsa uhkui lämpöä — mutta heidän lapsellisen raikkaassa muodossansa hän näki silmät, joille elämä jo oli paljastanut kauhunsa.
* * * * *
Hän puhuu heille minkä mistäkin. Hän tahtoo saada heidät ymmärtämään yhteenliittymisen merkitystä ja kuinka tärkeätä olisi heille itselleen ja maalle, että työt järjestettäisiin suurpiirteisemmin.
He ymmärsivät kyllä kaikki, että hän oli tullut heidän ystäväksensä.
Sitten hän suuntaa heidän katseensa henkiseen elämään. Oman maan ja kaiken maailman elämään ja ponnistuksiin, ajatustapoihin ja toimintaan tahtoo hän tutustuttaa heidät.
Varsin huomattavaa oli, että tuomari oli muuttunut. Häneltä riitti nyt aikaa niin monenmoiseen. Siinä hän nyt makaili, merenpohjaa kiikaroiden, ottaen eläimiä ja kasveja, mitaten syvyyttä ja lämpömäärää ja virtoja, — lämpimiä merivirtoja, jotka jakaantuivat Herön edustalla, ja kylmiä, jotka virtailivat niitä vastaan, — voihan olla mahdollista, että kalaparvien liikehtiminen jotenkin riippui niistä. Hänen tarkoituksensa oli tutkia, minne uusi kalapolvi toimitettiin, ja missä turska oleksi silloin, kun sitä ei näkynyt rantavesillä. Olivathan monet muut ennen häntä tehneet tuontapaisia tutkimuksia. Mutta olihan kalastajilla sentään syytä olla hänelle kiitollisia hänen hyvästä tahdostansa.
* * * * *
Muuan, jossa tuomarin merentutkimukset herättivät harrasta mielenkiintoa, oli Pikku-Gunn.
Ei kukaan ollut niin nopsa kuin hän huomaamaan milloin tuomari aikoi vesille. Hänen täytyi aina auttaa Anders Halskaria pystyttämään masto ja laittamaan vene kuntoon, ja hän se myöskin irroitti veneennuoran.