Silloin voi muisto Gunvorin viime käynnistä täällä esiintyä niin selvästi, kuin tapahtuisi kaikki tyyni juuri paraikaa. Hänen kasvonsa jäykistyivät, käyden kellahtavan kalpeiksi. Silloin hän nousi paikaltansa ja käyskenteli levotonna sinne tänne talossansa… Ja laineet huuhtelivat rantaa pitkinä hyökyinä ja luoteistuuli tempoi ja tärisytteli akkunanpuitteita, oven lennähtäessä pamahtaen auki — kuten silloin.
Silloin valtasi tuomarin jälleen entinen kiihkeä levottomuus. Silloin tapahtui väliin että hän teki kuten tuona iltana: kävi muukalaisen tavoin omassa huoneessaan istumaan oven ääreen, odotellen eikö hän palaisi. Ja hikipisaroiden tunkiessa esiin hänen otsaansa, voi hän tuntea samaa tuikeata tuskaa, samaa vihlovaa tyhjyyttä povessansa. Ja hän istui kuunnellen vanhan rakennuksen rasahtelevia ääniä, odotellen eikö Gunvor palaisi — —
Kun hän sitten seuraavana aamuna tuli Elin rouvan luo, käsitti tämä että vanha tuska oli jälleen saanut hänet valtoihinsa, — että hän kerta kerralta yhä selvemmin oivalsi, että hän itse oli tehnyt elämänsä niin köyhäksi.
Silloin hymyili Elin rouva hänelle vakavaa hymyänsä, lohduttaen häntä sillä, että niinhän melkein kaikki ihmiset tekivät. Ja sitten oli heidän tyytyminen pirstaleisiin — —
Mutta hänen piti muistaa, että työtä oli yllinkyllin, enemmän kuin kukaan ehti suorittaa — ja että täytyi pysytellä rohkeana ja reippaana.
Elin rouvan kanssa keskusteleminen tuotti aina hoivaa. Falck näkee että hän on oikeassa: työtä on yllinkyllin. Hän on alkanut uskoa, että hän voi tulla paremmaksi, ja että Gunvor oli oikeassa siinä, että kaikki voi kääntyä ja oli kääntyvä parempaan päin.
* * * * *
Oli helppo huomata, että tuomari oli muuttunut. Hän ei enää istunut kotona "janoisena", kuten hänestä muinoin sanottiin. Tuomarin talossa ei ollut enää väkevän tilkkaakaan. Nyt oli hän alati toimessa. Ellei hänellä ollut matkoja tai muita virkatoimituksia, piti hän usein kokouksia milloin missäkin. Hänellä oli paljon puhumista kalastajille.
Ja minne hän tuleekin — kaikkialla tapaa hän sydämissä ja mielissä jälkiä Gunvorin toiminnasta. On kuin hallitsisi hän yhä vielä merellä ja rannikolla. Useat väittävät että Smalsundetin virta on muuttunut Gunvorin hukuttua sinne. Luoteistuuli ei siinä enää puhalla niin pahasti kuin ennen. On kuin vartioitsisi Gunvor siinä, ettei ainoakaan kalastaja menetä henkeänsä.
* * * * *