"No Greeta", sanoi kapteeni, "minun mielestäni oli velvollisuuteni itse tulla sinua kiittämään siitä, mitä minun puolestani olet tehnyt. Terveytesi edistyy toivoakseni."
"Kyllä; mutta suokaa anteeksi että kysyn, kadotinko sukkani? Olen maannut sitä ajatellen, mutta olen varma siitä, että se oli kädessäni."
Kapteeni d'Arcy hymyili.
"Oli, minä luulen että se on tätini tallessa. Kyllä se oikein oli sinun kädessäsi."
"Sitten vielä, suokaa anteeksi kapteeni, mutta pelastuivatko paperinne?"
"Pelastuivat kaikki tyyni. Niiden hukka olisi ollut äärettömän suuri vahinko minulle; ja minä olen sinulle sydämmestäni kiitollinen."
Hän otti povitaskustaan kolme sadan markan seteliä ja laski ne Greetan päänalukselle.
Greetan kasvot kävivät tulipunaisiksi.
"Kiitoksia, kapteeni, en minä tahdo mitään rahoja. Oi, ette suinkaan luullut minun tehneeni sitä rahojen vuoksi?"
Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Sen aiheutti pieninkin asia tähän aikaan.